Meidän keittiökin edistyy jälleen, kun isäntä aloitti torstaina laatottamaan seiniä. Se ei ole ikinä aikasemmin laatottanut mitään, mutta niin vaan se pistelee menemään netin ja kavereiden ohjeiden mukaan. Mä olen niin ylpeä siitä! Mun ahkera ja taitava mies. Laatatkin on hienot. Vähän jännitti, miltä ne näyttää seinässä. Meillä oli kaupassa mukana pala pöytätasoa, mutta eihän siellä ollut samanlaista valaistusta kun kotona. Mutta hyvältä ne näyttää vielä täälläkin. Ei ne ihan niin samansävyisiä ole keskenään kuin kaupassa, mutta sopivat kuitenkin.

Nyt voisi mennä kysymään, josko isäntä tarttisi jotain apua. En mä juuri mitään tollasta osaa tehdä, mutta voin ainakin pestä välineet ja laastisangon lopuksi. Sen mä osaan...

Vappu tuli ja meni rauhallisesti. Maanantaina grillattiin ja juotiin vähän kuoharia. Täytyy kyllä sanoa, että kuohari on erinomainen ruokajuoma. Se sopii näköjään jopa grillimakkaran kanssa :D Eilen oltiin testaamassa kavereiden uutta saunaa, joka oli tosi hieno ja hyvät löylyt sai. Ja sitten pääsi vielä vilvottelemaan ulos paljuun. En mä kotiin kaipaa sellasta paljua, mutta en kiellä etteikö siellä olis kiva käydä kun on niillä kylässä.

Sovittiin, että mä menen ensi viikon maanantaina tekemään heille siivouksen. Niillä on aika kiire molemmilla ja sitten kun on monta lemmikkiä, niin niistähän tulee sotkua koko ajan. Mulla jotenkin oikeen kädet syyhyy päästä sinne hommiin. Niiden kämpässä ainakin pakosti näkee kättensä töiden tuloksen :D Osa näistä töissä siivottavista kodeista on niin siistejä, että se on ihan uskomatonta. Tuntuu, että omasta työstä ei mainittavammin ole edes hyötyä siellä. Vaikka ainahan sitä muutama roska/pölyhiukkanen löytyy lattialta.

Nyt kuuluu perhe tulevan kotiin, joten pitää lopettaa dataaminen ja näyttää touhukkaalta ;) Vitsivitsi...

Mun piti osallistua vaan yhden kesäravintolan siivoukseen, mutta sitten pomo kysyi, josko voisin mennä sen jälkeen tunniksi jeesaamaan työkaveria yhdelle hotellille. Aamulla se työkaveri oli ollut ihan jees ja selvän näkönen. Kun lähdettiin sieltä ravintolalta hotellille, mä katoin että onko se piru vie kännissä. No olihan se.

Hotellilla ne huomas sen tietty aika äkkiä ja se passitettiin kotiin. Mä sain "huudot", kun oli tehty paskaa jälkeä parissa huoneessa - siis lähinnä tää työkaveri oli tehnyt. Ja lisäksi se omistaja sano, että mun olis pitänyt heti sanoa sille, kun huomasin asian. Varmaan olis joo, mutta mä ajattelin että se pystyis kuitenkin hoitamaan hommansa. Enkä mä oikeen osaa kytätä sellasen työjälkeä, joka on ollut  töissä paljon pidempään kun minä. Ja suoraan sanoen halusin vaan hoitaa hommat ja lähteä kotiin. Ikinä en oo kohdannut tollasta tilannetta, että joku vetäsee kännit kesken työpäivän. En edes ymmärrä, missä vaiheessa ja miten se on sen tehnyt. Onko sillä ollut joku taskumatti käsillaukussa vai mitä? Aika uskomatonta.

Inhottavinta tossa oli se, että mun ihana pomoni on tehnyt viime aikoina ihan hulluna töitä ja aatteli pitää pitkän viikonlopun. Sehän tuli sinne hotellille sitten kuitenkin  jeesaamaan. Maanantainakin sen piti olla lomailemassa, mutta se tulee mun kanssa töihin sitten. Alunperin mun piti tehdä maanantai tuon kotiin lähetetyn kolleegan kanssa. Sanoin pomolle, että vähän pelottaa se maanantai nyt. Ja se sanoi, että hän tulee kyllä silloin. Sitten tuli sellanen olo, että miks mä sanoin ton ääneen, kun sen vapaapäivät palaa nyt taas. Jouduin mäkin olemaan tunnin ylimäärästä siellä hotellilla, mut pomo sano että merkkaa hotellilta itelles tuplatyötunnit.

En kyllä ymmärrä, miten joku voi tehdä tollasen tempun a) pomolleen b) asiakkaalle ja c) työkaverille. Itelle ei oo koskaan tullut mieleen, vaikka useinkin oon heittänyt läppää että työnteko olis niin paljon mukavampaa pikkuhiprakassa. Heitin saman läpän tolle työkaverille, kun mentiin sinne ravintolaan, mutta se taiskin ottaa sen kirjaimellisesti... Sitten se vielä ihmetteli sille hotellin omistajalle, että mistä se tietää että hän on kännissä. Miten voi kuvitella, ettei kukaan huomais!. Kun se omistaja lähti huoneesta, kolleega vielä ihmetteli että kuka sille on kertonut. Mä sanoin, että jos se huomasi sen itse. Mulle on ihan sama, vaikka tää työkaveri epäilis mun kertoneen. Ei tuu jatkossa olemaan kiva tehdä sen kanssa töitä, kun saa pelätä että se taas vetää ittensä kykenemättömäks töihin. Mua säälittää meidän pomokin. En tiedä, oliko toi ensimmäinen kerta kun tollasta tapahtui. Mutta kun meidän pomo on aivan ihana, joustava ja kärsivällinen ja äärettömän mukava. Ihme käytöstä kyllä aikuiselta ihmiseltä. Mä oon vieläkin koko tapahtumasta ihan puulla päähän lyöty :/ 

Viime viikko oli ensimmäinen viikko uudessa työssä. Oli fyysisesti todella rankkaa, eikä joka päivä kerennyt syömäänkään kunnolla. Silti viihdyin todella hyvin. Mun mielestä on ihanaa liikkua talosta toiseen ja päästä siivoomaan erilaisia asuntoja. Aika laidasta laitaan näyttävät olevan nuo kodit, joita meillä on työsarkana. Osa oli kuin suoraan Avotakasta, mutta oli siellä pienempiä ja ei niin sisustettuja kotejakin. Kaikki oli kuitenkin omalla tavallaan kodikkaan oloisia.

Eilen siivosin oman kodin uusilla opeilla. Meni siinä aikaa, mutta kyllä tuli siistiä ja puhdastakin! Tuntuu, että täällä leijuu vähemmän pölyä kun ennen. Ostin lauantaina samanlaiset siivousvälineet, kun mitä käytetään töissä. Ne toimii kyllä loistavasti. Entiset taisi vaan levittää pölyä ympäriinsä.

Pomo laitto eilen tekstiviestin, että voisin saada tän päivän vapaaksi, jos voin lauantaina tulla yhden kesäravintolan suursiivoukseen. Mulle sopi mainiosti, koska lauantaina menee luultavasti vaan aamupäivä siellä. Enkä muista koska viimeksi oisin ollut viikolla vapaana, jos ei lomia lasketa mukaan. Perjantaina sain pomolta töiden jälkeen tekstarin, että sen vikan siivoomamme kodin asukkaat oli lähettänyt tekstarin, jossa olivat kiitelleet siivouksesta eli olivat tosi tyytyväisiä. Ihanaa kuulla, että on tehnyt hyvää jälkeä ja ihmiset on tyytyväisiä! Mä oon tosi tarkka, mutta sen takia esim. imuroimisessa tosi hidas. Pitää yrittää löytää sellanen tarkka mutta nopea ote työhön. Eiköhän se tule tässä ajan kuluessa.

Tällä hetkellä työt siis maistuu ja se on tunne, jota mulla ei ole ollut piiiiiitkään aikaan. On kyllä ihana fiilis <3

Ja sain varattua ajan siihen ultraankin. Pakko se oli, kun vaan stressasin asiasta joka käänteessä ja tunnustelin sitä rintalihasta. Ultra oli tänään ja ne halusi ottaa mammografian samalla. Sain puhtaat paperit, eli rinnassa/rinnoissa ei ole mitään vikaa eikä imusolmukkeissa. Mun vaivani on siis tuki- ja liikuntaelinperäistä ja johtuu ilmeisesti huonosta työasennosta edellisessä duunissa. Tänään huomasin heti koko päivän mopattuani, että se lihas ei ollut yhtään turvonnut. Kyllä vähän hävetti tosin mennä sinne mammografiaan suoraan töistä, kun oli ihan hikisen nihkee olo... Ja jos ketään pelottaa mammografian ottaminen, niin voin sanoa, että se ei sattunu eikä tuntunut edes hirveen ikävältä. Ei ne rinnat niin puristuksissa siinä ole ja ovat vaan muutaman sekunnin kerrallaan. Mua itteä nimittäin pelotti aivan hirveesti, että se sattuu paljon. Ja mikä parasta: Kela korvaa tollasia tutkimuksia tosi hyvin. Oiskohan se maksanut 140e, josta Kelan korvauksen jälkeen maksettavaa jäi 75e ja siihen sisältyy toimistokulut. Nyt on kyllä niin helpottunut olo, ettei tosikaan. Olis pitänyt mennä sinne jo aiemmin, niin en olisi turhaan kuluttanut henkistä energiaa stressaamiseen. Taidan olla vähän hölmö...

Keittiöremontti on jotenkin unohtunut kokonaan uuden työn ja rintastressin takia. Meiltä puuttuu vielä laatat ja sokkelit. Kun laatat saadaan paikoilleen, voi kiinnittää liesituulettimen ja pistorasiat. Nyt on yks tollanen irtopistorasia, että saa kahvia keitettyä. Mutta meillä on liesitaso, uuni ja mikro, eli ruoan saanti on turvattu. Eipä oikeen maistuiskaan noi mikroateriat enää... Kunhan tässä nyt ehtii laattakauppaan, niin ehkä sekin asia etenee. Yhdet laatat tuotiin jo kotiin mallattavaksi, mutta sen väriset ei kyllä käy ollenkaan. Ne oli tummanharmaita, mutta jotenkin niin sinisen sävysiä, etteivät sopineet ollenkaan tuohon tummanruskeeseen tasoon. Mä haluisin jotain oikeen kiven näköstä, mutta oikea kivi on epäkäytännöllinen keittiössä ja jäljitelmät taas näyttää - no, jäljitelmiltä ja halvoilta sellasilta. Jatkamma siis etsimistä.

Nyt pitää syödä taas jotain, kun on edelleen kiljuva nälkä työpäivän jäljiltä. Sitten saunaan ja sitten ehkä lasillinen punaviiniä ennen nukkumaan menoa. Taitaapa tulla uni nopeasti :)

Ilman isäntää ei kyllä tulis keittiöremontista mitään. Tai ainakin se tulis todella paljon kalliimmaksi. Mähän en siis osaa tehdä mitään tollasta. Muutaman saranaruuvin ruuvasin kaapinoviin lattialla ja olin siitäkin jo tosi ylpeä ;) Mun taidot on enemmän siivoomisessa ja paikkojen järjestelyssä. Meinasi kyllä mennä mullakin sormi suuhun, kun rupesin sovittelemaan tavaroita kaappeihin. Tavaroita oli kolmessa eri huoneessa muuttolaatikoissa aina muutama laatikko per huone. Sitten piti yrittää miettiä, mitä me omistetaan ja mitä tarvitaan usein ja mitä harvoin. Mun haave siitä, että levitän kaikki kamat lattialle ja lajittelen siitä, ei oikein toiminu. Meillä on työkaluja joka paikassa ja isännän pitää päästä liikkumaan ja tekemään hommia. Loppujen lopuksi noi tavarat taisi tulla kuitenkin ihan fiksuille paikoille. Laatikollinen tavaraa lähtee varastoon. Huomasin, että me omistetaan esim. laseja ja kahvikuppeja reilusti yli oman tarpeen. Niitä voi sitten tarjota tytölle, kun se joskus muuttaa omilleen ;)

Ja kevyt siirtyminen asiasta täysin toiseen: mä luulen, että mulla on rintaranka jotenkin tosi jumissa. Mun vasen rintalihas on jotenki turvonnu koko ajan, vasen lapaluu pitää hirveetä rutinaa kun pyörittää olkapäitä ja välillä tuntuu etupuolella rintojen välissä että siellä olis jotain ns. jumissa. Kävin lääkärillä pari viikkoa sitten ja sanoin, että oon jo pelännyt rintasyöpääkin, kun se juilii välillä rinnassa asti. Silloin sanoin, että epäilen kyllä, että rintalihas on tulehtunut kun se on koholla. Lääkäri tutki mun rinnat, eikä löytänyt niistä eikä kainalosta mitään patteja. En ollut kyllä itsekään löytänyt. Mä sain viikon tulehduslääkekuurin ja lähetteen ultraääneen, jos haluan käydä siellä. Sen takia se lääkäri kai sen lähetteen antoi, kun sanoi että asia mua selvästi näyttää vaivaavan psyykkisesti.

Se tulehduslääke ei hirveesti muuttanut asiaa. Tai no ehkä se lihas on vähemmän turvonnut. Nyt oon kyllä sitä mieltä, että huonosta työasennosta johtuen mulla on mennyt vasen puoli jotenkin jumiin. Että ehkä olisi hyvä käydä vaikka kiropraktikolla, jos se saisi niksautettua sen paikoilleen. Silti mietin, että jos kuitenkin pitäis mennä sinne ultraan, jos se vaikka onkin jotain tosi vakavaa. Mutta ei kai se ultrakaan kaikkea näytä? Keskiviikkona mulla on hieroja. Pitää kysyä siltä asiasta.Hölmöintä tässä on se, että jos joku tulis esittämään mulle tällasen ongelman, mä neuvoisin sitä menemään sinne ultraan että saa mielenrauhan. Mutta itse mä yritän vällttää sitä viimeseen asti ja stressaan asiasta. Taidan siis olla melko hölmö. Mutta harmittaa maksaa satasen verran ultrasta, jos ne sanookin että ei täällä mitään näy, mene kiropraktikolle. Ja sitten maksat taas lisää. Miksei tuo rintalihaksen turvotus nyt voisi vaan hävitä, niin ei tarvitsisi asiaa stressata...

Mä katson asiaa vielä siihen hierontaan asti ja sitten ehkä tilaan sen ultra-ajan. Tai ehkä en. Katsotaan.

Tänä aamuna alotettiin tasojen laittaminen. Jännittävin hetki oli, kun isäntä sahasi koloa tiskialtaalle. Mä pidin levyä paikallaan ja pidätin hengitystä, ettei vaan mene vinoon. Isäntä on kyllä aika äijä, koska kolo oli juuri sopiva eikä levy revennyt mistään kohtaa! Nyt meillä on kaikki tasot paikallaan, tiskiallas ja hana paikallaan ja tiskikonettakin voi käyttää. Helpottaa elämää huomattavasti ;)

Pari ovea laitettiin mun isän kanssa yläkaappeihin kiinni, mutta se olikin yllättävän hankalaa hommaa. Jatketaan isännän kanssa myöhemmin. Lusikat laitettiin jo tytön kanssa laatikkoon ja pari muuta tavaraa, joiden paikka on jo selvillä. Muut tavarat pitää sitten lajitella lattialle ja katsoa, mitä laitetaan mihinkin. Mutta siihen puuhaan ei vielä hetkeen pääse. Ensin pitää laittaa ovet ja hyllyt paikoilleen ja kattilakaappiin karuselli.

Eikä meillä laakista mennyt kaikki ok toimituksen suhteen. Huomattiin, että ainakin kahdessa yläkaapin ovessa  on muutama syvä naarmu. Ilmeisesti kuljetuksessa tulleita. Yksi kulmakaappi on puolisen senttiä liian syvä, pyyhekaapissa on pyyhetelineen sijaan hylly, roskiskaapin ovi on väärä ja yksi ylälaatikko on ruuvattu harmillisesti muutaman millin liian alas. Mutta nuo nyt ei ole isoja murheita ja kaikki on varmaan korjattavissa. Ärsyttää vaan, kun on niin odottanut keittiön tuloa ja sitten joutuu vielä odottelemaan lisää noiden takia.

Tosi nopeesti on mennyt viikonloppua sattuneesta syystä :) Kohta pääsee saunaan ja sitten voikin ruveta suunnittelemaan nukkumaan menoa. Jaksaa huomenna sitten painaa kunnialla 12. viimeisen työpäivän.

Onneksi meillä on tuo keittiöremontti kesken, niin ei pyöri ajatukset koko ajan tuossa työpaikan vaihdoksessa. Tänään tuli uudet kaapit ja pari alakaappia saatiin laitettua paikoilleen. Huomenna projekti jatkuu. On se kyllä hieno :) Mutta siinä kävi niinkuin arvasinkin. Uusitaan kaapit kokonaan ja katto on laitettu uusiksi. Lattialle ei olla nyt tehty mitään. Arvatkaapa, näyttääkö tollanen 20 vuotta vanha kellastunut tammiparketti hieman kuppaselta uudenkarheiden tummanruskeiden alakaappien rinnalla. Mä niin arvasin tämän. Pitää yrittää peittää sitä jollain tummalla matolla vaikkapa. Ehkä joskus sitten laitetaan siihen laatat.

Seuraava projekti olis sitten kylppäri/khh/sauna. Laatat ja kalusteet pitäis laittaa uusiksi. Se on kyllä hemmetin iso homma. Meinas leuka tipahtaa pöydälle, kun isäntä sanoi, että se kestää varmaan kuukauden. Jos vesi on poikki koko sen ajan, niin mitenköhän me täällä eletään? Juomavedet pitää tuoda jostain. Vajaan pitää pystyttää joku tilapäisvessa. Suihkussa käydään en tiedä missä. Meressä? Tostahan vois kivasti kurvata prätkällä rantaan muutamassa minuutissa kylpytakin helmat lepattaen. Kesällä se on kyllä tehtävä, että siitä selviää kunnialla. Sitten olis kaikki remontit tehty ja vois keskittyä sisustamiseen. On meillä kaikki kalusteet (paitsi kirjahyllyä ei edelleenkään ole), mutta kaikkea pientä ja halpaa voi aina tuunata.

Innostuin käsitöistä tässä talvella, kun meille on kertynyt kaikenlaisia kankaanpaloja. Tein niistä ensin tilkkutäkin sohvalla torkkumista varten ja sitten vessan maton. Leikkasin kankaista matonkuteita ja virkkasin niistä sormilla maton. Puolivälissä urakkaa se matto näytti, hmm, mielenkiintoiselta. Mutta nyt valmiina se on oikeestaan aika pirtsakka ja ennen kaikkea lämmin, kun vessan lattia on niin pirun kylmä. Torkkupeitosta tuli myös hieno. En osaa/jaksa tehdä pilkuntarkkaa työtä, mutta onneksi se ei omassa kotona ole niin tarkkaa. Mulle riittää, että oon saanut käyttää luovuuttani jonkin hyödyllisen tekemiseen.

Nyt tartteis varmaan lähteä nukkumaan, että jaksaa huomenna rakentaa keittiötä. No joo, tunnustetaan: isäntähän se suurimman osan rakentamisesta tekee. Mä yritän hyöriä siinä messissä hyödyllisen näkösenä. Ja jonkunhan täytyy pitää hyvää pössistä ja tiimihenkeä yllä.  Se on just mulle passeli homma :D

Laitoin maanantaina melkein ensitöikseni pomolle menemään sähköpostilla irtisanoutumiseni. Hän soitti asiasta mulle vasta iltapäivällä, mikä vähän ihmetytti mua, mutta ehkä siellä päässä oli kiireitä. Hyvin yllättyneeltä pomo kuulosti ja kysyi, onko asia jo täysin päätetty vai onko vielä jotain tehtävissä. Totta munassa se on päätetty! Tollaset isot päätökset muhii mun päässä niin kauan, että sitten kun alkaa tapahtua, ei ole enää takaisin paluuta. Vai luuliko se, että kokeilen nostaa palkkaani tällä lailla? Vaikka se sanois, että saat 500e kuussa enemmän, mä en jäisi enää. Ne rahat ei korvaa mun mielenrauhan menetystä :D Tällä viikolla se tulee tänne keskustelemaan asiasta vielä mun kanssa. Mä olen kerännyt sille listaa asioista, jotka on alkaneet kiukuttaa pikkuhiljaa. Tietysti osasyy poislähtöön on  työ lähempänä kotia ja se fakta, että oon ollut täällä niin kauan (liian kauan) että senkin puolesta on hyvä tehdä jotain muuta välillä. Mutta silti täällä on asioita, jotka mättää pahemman kerran.

Saas nähdä, hakeeko tätä paikkaa kukaan meiltä ajoissa. Mun viimeinen työpäivä on torstai 12.4. ja sitä ennen pitäis olla ihminen valittuna ja vähän koulutettunakin. Oikeesti tää asia ei kyllä mua paljoa stressaa, koska se ei ole enää mun päänvaiva:) Hahaa. Kaverit sano, et nyt rupeet pitämään sitten ylipitkiä kahvi- ja ruokataukoja ja roikkumaan Facebookissa koko ajan. Ois se hienoo sanoo sitten, kun joku asiasta mäkättää, että "No kuule, anna potkut sitten".

Hyvin huomaa täällä työpaikalla, ketkä kolleegoista tuntee mut paremmin ja ketkä huonommin. Ne huonommin tuntevat ovat että "siivoomaan, sinä, mitä ihmettä???". Paremmin tuntevat sanovat, että hyvä että pääset huilimaan vähän. Fyysisesti ei kyllä tarvitse huilia varmaankaan, mutta ihanaa ettei tarvitse stressata ja pyöritellä numeroita vähään aikaan. Oi, miten suloinen ajatus :)

Laskin justiin, että tämän päivän jälkeen on vielä 19 työpäivää täällä. Sitten on kolmepäiväinen viikonloppu, jonka jälkeen alkavat uudet kujeet toivottavasti mukavien uusien työkaverien parissa!

Viime viikonloppu meni ihan käsille ja reisille ja joka muuhun kuviteltavaan paikkaan. Hiihtolomalla mulla oli talviloma ja sen jälkeinen viikko oli tosi raskas. Viime viikonloppu meni yrittäessä toipua työstressistä ja olin niin poikki, että kiukuttelin vaan perheelle ja itkeskelin. Maanantaina kävin kysymässä vanhemmiltani, että jos nyt muutamaan viikkoon ei löydy uusia töitä, niin onko heillä lainata rahaa jos vaan irtisanon itseni. Lainaa olisi järjestynyt, mutta onneksi töitä löytyi.

Työhaastattelu oli nyt viikonloppuna. Mulla oli hirveä määrä kysymyksiä, mutta uudella pomolla niiden jälkeen vain yksi: tuletko töihin. Vastasin, että kyllä tulen ja sen jälkeen olo olikin kuin puulla päähän lyöty. Työ on kotisiivousta, eli ei yhtään sitä mitä oon tehnyt tai aiemmin hakenut. Mulla on silti mielettömän hyvä fiilis tästä. Mun uusi pomo tuntui ihmiseltä, jolla on samat arvot kuin mulla. Mun työ tulee olemaan vapaampaa, stressittömämpää ja työpäivät lyhyempiä. Eli saan enemmän aikaa perheelle. Vaikka tyttö täyttää tässä kuussa kymmenen, niin kyllä se vielä tarvitsisi vanhempia enemmän kuin nyt saa. Niin ja työmatkatkin on lyhyempiä, kun ei enää tarvitse ajaa pääkaupunkiseudulle joka ikinen päivä. Vaikkka se ajaminen oli tiedossa, kun tänne muutti, niin ei se herkkua ole ollut. Jos työ olisi ollut mielekästä, sen olisi vielä jaksanut. Mutta ei tässä tilanteessa.

Edelleen odottelen sitä, jos pääsisin appiukolle oppisopimuksella. Mutta se on ajankohtasta vasta joskus syksyllä. Ensin luulin, että pystyn sinnittelemään vanhassa työssä siihen asti. Viimeset pari viikkoa on kyllä osoittaneet sen, että olisin luultavasti kilahtanut sitä ennen. Ja jos appiukko olisi syksyllä ilmoittanut, että ei hän pystykään mua ottamaan, niin mä en enää olisi kestänyt sitä pettymystä. Mietin sitäkin, kun lääkäri sanoi jo viime keväänä että ei saada jäädä kärsimään töihin, koska terveys ei sitä kestä. Nyt oli siis aika viimesiä aikoja tehdä päätös. Ja tämä päätös tuntuu oikealta.

Kukaan ei luultavasti ymmärrä, että voin olla näin innoissani osapäiväsestä siivoustyöstä. Vain ne ihmiset voi edes osittain ymmärtää, ketkä on samassa työpaikassa. Uusi pomokin sanoi miettineensä, että miten mulla riittää motivaatio kun mulla on ollut niin hieno työ nyt. Mä sanoin suoraan, että olen täysin kyllästynyt enkä kestä sitä stressiä enää. Haluan stressittömämpää työtä lähempänä kotia ja osapäiväisyys tarkoittaa vaan enemmän aikaa olla tyttären kanssa. Rehellisyys maan perii siis.

Maanantaina sanon itseni irti ja se tuntuu aivan mielettömän hyvältä! Ainoa asia, mikä siinä surettaa jo nyt, on se että taakse jää niin paljon ihania työkavereita. Jos heitä ei olisi ollut, olisi ollut niin paljon raskaampaa nämä viimeiset pari vuotta. Onneksi on Facebook ;)