Avaan saunan oven. Vastaani tulvahtava ilma tuoksuu lämpimältä laudepuulta ja tervalta. Keraaminen saunatonttu hymyilee minulle ikkunalaudalta. Aivan kuin se iskisi silmää ja sanoisi: ”Tulit taas perhettä pakoon”. Niin tulin, mutta se rauha ei kauaa kestä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 Nousen hitaasti ylimmälle lauteelle, jossa Pirkka-lehti jo uskollisesti minua odottaa. Älkää naurako. Olen kuullut, että on muitakin löylyssä lukijoita. Lehdeksi ei kelpaa mikä tahansa. Sen pitää olla niittiselkäinen. Yhden kerran olen kokeillut lempilehtäni Kodin kuvalehteä. Se on liimaselkäinen. En ehtinyt montaa sivua lukea, kun sylissäni jo oli kasa irtonaisia sivuja.

Valelen kiukaalle ison kauhallisen vettä ja käyn makaamaan. Lasken pääni puiselle tyynylle, jonka mieheni on antanut joululahjaksi. Se on niitä harvoja lahjoja, joihin hän on keksinyt idean aivan itse. Saisi keksiä useamminkin. Alusta on nimittäin juuri sopiva, kun siihen laittaa pehmikkeen päälle. Nostan jalkani kohti kattoa. Löyly on niin kuumaa, että melkein tekisi mieli laskea jalat alas. Tyydyn kuitenkin vain kipristelemään varpaita kunnes löylyn kuumin vaihe hellittää.

Nousen ylös ja alan lukea. Kirkas ääni suihkun ovelta ilmoittaa: ”Äiti, mä tuun saunaan”. Pian prinsessamme on jo valloittanut löylyhuoneen äänellään; taukoamattomalla puheellaan ja laulullaan. Hän haluaa, että myös minä laulan. Tämä meillä on ollut aina tapana, saunassa laulaminen. Suihkussa en koskaan laula. Tyttäremme on ainoa ihminen, jonka kuullen voin laulaa täysin vapautuneesti.

Laulu taukoaa, kun isäntä tulee. Muutaman neliön saunamme tuntuu äkkiä kovin täydeltä, kun koko perhe on lauteilla. Isäntä lähtee ensimmäisenä pois. Ahdistaa, hän sanoo. Jos tämä on ahdistusta, minä olen masokisti. Mietin usein, koemmeko kuumuuden eri tavalla. Tuntuuko sama astemäärä hänestä kuumemmalta. Vai tuntuuko se yhtä kuumalta, mutta vain minä koen sen miellyttävänä. Mikään ei rauhoita tai rentouta niin täydellisesti. Missään  ei ole niin turvallinen olla. On kuin hämärässä pesäkolossa piilossa maailman pauhulta.

Myös tytär kyllästyy leikkimään suihkulla.Viivyn vielä pitkään lauteilla löylytellen  ja lukien. Omiani ajatellen. Tuntuu kuin muu perhe olisi jossain kaukana poissa. He ovat kuitenkin vain seinän takana. Nautin yksinäisyyden tunteesta. Lähden pois vasta, kun akkuni ovat tarpeeksi lataantuneet ja iho lämmin. Kissamme jo odottelee minua. Haluaa leikkiä kylpytakkini hihalla. Suotakoon se vanhalle rouvallemme. Siirryn takaisin todelliseen maailmaan uudestisyntyneenä.