Nyt on ensimmäisestä työviikosta selvitty ja seuraavakin on jo alkanut. Viime maanantaina olin aamulla ja aamupäivällä tosi hyväntuulinen. Oikeen ihmetytti itteäänkin. Mutta sitten iltapäivällä, kun rupes hommat kasaantumaan niin pyyhkiytyi se hymy minunkin huuliltani...

Laitoin sitten pari työhakemusta menemään keskiviikkoiltana. Äsken soittivat toisesta paikasta ja huomenna on haastattelu heti töiden jälkeen! Mä haluisin tänne paikkaan ja luultavasti pääsisinkin, mutta ne eivät ilmeisesti maksa tarpeeksi palkkaa. Kun on monta vuotta ollut töissä ja on hankkinut asuntolainat ja perheet ja muut, niin se kulutus on asettunut tietylle tasolle. Mulla ei nykyisestä palkasta jää hirveästi yli, enkä mielestäni oo kova tuhlaamaan. Mieheni saattaa olla asiasta eri mieltä ;D Mutta tässä tapauksessa on mun mielestä ihan ok sanoa, että ei elä sillä, jos he tarjoaa vaikka kahtasataa pienempää palkkaa.. Ymmärrän, että siinä saattaa mennä työ sivu suun, mutta kun ei kertakaikkiaan ole varaa joustaa viittäkymppiä enempää alaspäin nykyisestä. Toisaalta turha stressata sitä nyt. Sen kuulee sitten huomenna, mikä on totuus palkan suhteen.

Toinen stressi on tyypillinen naisille: mitä mä laitan sinne päälle??? Mulla on mustat suorat housut, mutta viimeksi kun niitä kokeilin, ne oli aika pirun kireät. Johtuu siitä, että oon lihonut muutamia kiloja parissa vuodessa. Pakko varmaan kuitenkin laittaa ne ja sitten pitkä villatakki peitoksi, kun en farkuissakaan voi lähteä. Seuraava vaihtoehto nimittäin sitten olisi verkkarit. Mä en oikein tykkää muista housuista kuin farkuista, paitsi kesällä pidän kyllä jotain kevyempiä. Siispä multa ei löydy hirveen hyvin tuota virallisempaa puvustusosastoa. Tänään en ehdi vaatekauppaankaan enää, enkä edes viittisi mennä sinne tekemään kiireessä virhehankintoja. Että ehkä pitäydyn tuossa villatakki piilottaa -suunnitelmassa.

Viikonloppuna oltiin perheen kanssa mökillä ja oli taas mukavaa. Järvivesi oli järkyttävän kylmää. Sellanen kolmen vedon uimalenkki oli ihan maksimi, mihin kykenin. Lauantaina kylällä oli Syysmarkkinat, kuulemma Suomen suurimmat. Oli siellä kyllä kojuja vaikka hurumykke. Ei edes jaksettu kiertää kaikkia. Illansuussa käytiin soutelemassa järvellä. Yhdellä rannalla oli lampaita ja jäätiin siihen veneen kanssa hirnumaan niiden määkinälle. "Nimenhuuto, ketkä on paikalla?" "Mää", "Määää", "Mää", Määäää" jne. Niillä oli kaikilla omanlaisensa äänet; yhdellä tosi möreä, yksi kuulosti tosi ujolta ja yhden ääni kuulosti siltä, kuin olisi tullut suun sijasta peräpäästä. Tälle me sitten naurettiin melkeen kyljellään veneessä. Hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaset...

Mutta nytpä pitää taas siirtyä töiden pariin, niin ei tule hoppu. Koska se on gauheeta.