Olinpa tuossa pari päivää saikulla. Sunnuntaina rupesi tulemaan kuumeinen olo, kun oltiin anopilla kylässä. Ja ei, se ei johtunut kyläpaikasta. Mulla on äärettömän mukava anoppi. Kotona mittasin illalla sitten lämmön ja sitä oli 37,6 eli aste enemmän kuin normaalisti.

Maanantaiaamuna menin kyllä töihin, mutta ilmoitin heti aamusta, että joudun lähtemään lääkärin jälkeen kotiin. Vatsa oli sekaisin ja taas kuumeinen olo. Sain sairaslomaa maanantain ja tiistain. Lääkäri kysyi, onko kenelläkään läheisellä ollut samaa tautia, mutta ei ollut. Ihmeteltiin siinä, että mistä näitä tauteja aina riittää.

Eilen illalla pakottauduin kampaajalle, kun oli aika varattu ja kampaajakin jäämässä kohta lomalle. Hänen miehellään oli kuulemma ollut viime viikolla sairaslomaa saman asian takia ja he kävivät meillä lauantaina. Että josko häneltä sitten oon sen napannut.

Tälle miehelle oli lääkäri sanonut, että sitä on nyt liikkeellä. Nykyaikana tuntuu, että oli sulla mitä vaan, joku aina sanoo että "sitä on liikkeellä". Jos sulla on flunssa, sitä on liikkeellä. Jos sua väsyttää, sitäkin on liikkeellä. Ja vitutusta on varmaan aina liikkeellä. Mitäs jos mua pierettää tolkuttomasti? Onko sitäkin sitten liikkeellä? Jos on, niin pitäishän sen jossain näkyä/kuulua/haista...

Huvittava ilmaus tuo "sitä on liikkeellä", mutta tottahan se on. Ei varmaan ole maapallolla sellaista hetkeä, ettei yksikään ihminen kärsisi jostain yllämainitusta. Mä en kyllä enää kärsi. Olo on vielä hieman heikko, mutta ei enää kuumeinen. Eiköhän tää tästä taas iloksi muutu.