Meneepä viikot nopeesti. Tuntuu, että just alotin uudet työt, mutta tää tais olla jo viides viikko siellä - tai neljäs - en oo niin pitänyt lukua. Hyvin viihdyn edelleen. Eilen oli järkyttävän pitkä päivä, kun oli kahdeksan tuntia töitä ;) Muuten ollut aika lailla 6-7 tunnin päiviä. Se laskee mun stressitasoa niin ihanasti, että uskalsin taas puolittaa verenpainelääkkeen. Ruvennu menemään paineet niin alhaiseksi, että meinaa pyörryttää monta kertaa päivässä. Ja vasta eilen ymmärsin, kuinka ihanaa on, että työpuhelin ei soi koko ajan. Vanhassa duunissa tuntui, että kaikilla oli asiaa mulle miljoona kertaa päivässä. Ja koko ajan oli kiire. On nytkin tavallaan kiire, että ehtii siivoomaan kodit siinä ajassa, mistä asiakas maksaa. Mutta se on erilaista kiirettä.

Meidän keittiökin edistyy jälleen, kun isäntä aloitti torstaina laatottamaan seiniä. Se ei ole ikinä aikasemmin laatottanut mitään, mutta niin vaan se pistelee menemään netin ja kavereiden ohjeiden mukaan. Mä olen niin ylpeä siitä! Mun ahkera ja taitava mies. Laatatkin on hienot. Vähän jännitti, miltä ne näyttää seinässä. Meillä oli kaupassa mukana pala pöytätasoa, mutta eihän siellä ollut samanlaista valaistusta kun kotona. Mutta hyvältä ne näyttää vielä täälläkin. Ei ne ihan niin samansävyisiä ole keskenään kuin kaupassa, mutta sopivat kuitenkin.

Nyt voisi mennä kysymään, josko isäntä tarttisi jotain apua. En mä juuri mitään tollasta osaa tehdä, mutta voin ainakin pestä välineet ja laastisangon lopuksi. Sen mä osaan...

Tänään tein töitä koko päivän tuon kännit vetäneen työkaverin kanssa. Hän pahoitteli kovasti tapahtunutta ja sanoi tehneensä ison mokan. Mä sanoin, että olin vaan aika ymmälläni asiasta, kun ei tollasta oo ennen tapahtunut. Hän kertoi sitten aika avoimestikin ongelmistaan. Ihan hyvä, että päästiin juttelemaan asiasta. Mäkin hänet tavallaan turhan kärkkäästi tuomitsin, vaikka eihän se kivasti ollut tehty muakaan kohtaan.Hänen juttujaan kun kuunteli, niin täytyy kädet ristissä kiittää, että itsellä on elämässä kaikki hyvin eikä oo ollut suuremmin vastoinkäymisiä.

Vappu tuli ja meni rauhallisesti. Maanantaina grillattiin ja juotiin vähän kuoharia. Täytyy kyllä sanoa, että kuohari on erinomainen ruokajuoma. Se sopii näköjään jopa grillimakkaran kanssa :D Eilen oltiin testaamassa kavereiden uutta saunaa, joka oli tosi hieno ja hyvät löylyt sai. Ja sitten pääsi vielä vilvottelemaan ulos paljuun. En mä kotiin kaipaa sellasta paljua, mutta en kiellä etteikö siellä olis kiva käydä kun on niillä kylässä.

Sovittiin, että mä menen ensi viikon maanantaina tekemään heille siivouksen. Niillä on aika kiire molemmilla ja sitten kun on monta lemmikkiä, niin niistähän tulee sotkua koko ajan. Mulla jotenkin oikeen kädet syyhyy päästä sinne hommiin. Niiden kämpässä ainakin pakosti näkee kättensä töiden tuloksen :D Osa näistä töissä siivottavista kodeista on niin siistejä, että se on ihan uskomatonta. Tuntuu, että omasta työstä ei mainittavammin ole edes hyötyä siellä. Vaikka ainahan sitä muutama roska/pölyhiukkanen löytyy lattialta.

Nyt kuuluu perhe tulevan kotiin, joten pitää lopettaa dataaminen ja näyttää touhukkaalta ;) Vitsivitsi...

Sain viime maanantain vapaaksi töistä, kun suostuin tulemaan lauantaina eli eilen töihin. En olis suostunut, jos oisin tiennyt mitä tuleman pitää.

Mun piti osallistua vaan yhden kesäravintolan siivoukseen, mutta sitten pomo kysyi, josko voisin mennä sen jälkeen tunniksi jeesaamaan työkaveria yhdelle hotellille. Aamulla se työkaveri oli ollut ihan jees ja selvän näkönen. Kun lähdettiin sieltä ravintolalta hotellille, mä katoin että onko se piru vie kännissä. No olihan se.

Hotellilla ne huomas sen tietty aika äkkiä ja se passitettiin kotiin. Mä sain "huudot", kun oli tehty paskaa jälkeä parissa huoneessa - siis lähinnä tää työkaveri oli tehnyt. Ja lisäksi se omistaja sano, että mun olis pitänyt heti sanoa sille, kun huomasin asian. Varmaan olis joo, mutta mä ajattelin että se pystyis kuitenkin hoitamaan hommansa. Enkä mä oikeen osaa kytätä sellasen työjälkeä, joka on ollut  töissä paljon pidempään kun minä. Ja suoraan sanoen halusin vaan hoitaa hommat ja lähteä kotiin. Ikinä en oo kohdannut tollasta tilannetta, että joku vetäsee kännit kesken työpäivän. En edes ymmärrä, missä vaiheessa ja miten se on sen tehnyt. Onko sillä ollut joku taskumatti käsillaukussa vai mitä? Aika uskomatonta.

Inhottavinta tossa oli se, että mun ihana pomoni on tehnyt viime aikoina ihan hulluna töitä ja aatteli pitää pitkän viikonlopun. Sehän tuli sinne hotellille sitten kuitenkin  jeesaamaan. Maanantainakin sen piti olla lomailemassa, mutta se tulee mun kanssa töihin sitten. Alunperin mun piti tehdä maanantai tuon kotiin lähetetyn kolleegan kanssa. Sanoin pomolle, että vähän pelottaa se maanantai nyt. Ja se sanoi, että hän tulee kyllä silloin. Sitten tuli sellanen olo, että miks mä sanoin ton ääneen, kun sen vapaapäivät palaa nyt taas. Jouduin mäkin olemaan tunnin ylimäärästä siellä hotellilla, mut pomo sano että merkkaa hotellilta itelles tuplatyötunnit.

En kyllä ymmärrä, miten joku voi tehdä tollasen tempun a) pomolleen b) asiakkaalle ja c) työkaverille. Itelle ei oo koskaan tullut mieleen, vaikka useinkin oon heittänyt läppää että työnteko olis niin paljon mukavampaa pikkuhiprakassa. Heitin saman läpän tolle työkaverille, kun mentiin sinne ravintolaan, mutta se taiskin ottaa sen kirjaimellisesti... Sitten se vielä ihmetteli sille hotellin omistajalle, että mistä se tietää että hän on kännissä. Miten voi kuvitella, ettei kukaan huomais!. Kun se omistaja lähti huoneesta, kolleega vielä ihmetteli että kuka sille on kertonut. Mä sanoin, että jos se huomasi sen itse. Mulle on ihan sama, vaikka tää työkaveri epäilis mun kertoneen. Ei tuu jatkossa olemaan kiva tehdä sen kanssa töitä, kun saa pelätä että se taas vetää ittensä kykenemättömäks töihin. Mua säälittää meidän pomokin. En tiedä, oliko toi ensimmäinen kerta kun tollasta tapahtui. Mutta kun meidän pomo on aivan ihana, joustava ja kärsivällinen ja äärettömän mukava. Ihme käytöstä kyllä aikuiselta ihmiseltä. Mä oon vieläkin koko tapahtumasta ihan puulla päähän lyöty :/ 

Mulla on tänään vapaapäivä! Ihanaa. Tyttö on koulussa ja mies töissä. Saan olla ihan itekseen. Oon saanu aika paljon aikaiseksi, kun en jaksa kauaa löhötä sohvalla. Nousin ensinnäkin seittemältä, kun tyttö meni ysiksi kouluun. Ompelin toisen verhon valmiiksi ja ripustin sen työhuoneen ikkunaan. Nyt se näyttää vähän enemmän asuinhuoneelta, vaikka onkin ihan hirvee rytöläjä. Mutta tänään en kyllä ala sitä siivoomaan. Pesin myös keittiön ja makkarin ikkunat. Ne olikin ihan järkyttävässä kunnossa. Ollaan asuttu täällä noin puoltoista vuotta, enkä oo ikkunoita kertaakaan pessyt sinä aikana. Mutta nyt niistä näkee taas kivasti läpi ;) Lakanat vaihdoin myös ja nakuttelin naulan vessan oveen, että saa tollasen WC-kyltin siihen. Sen jälkeen oonkin vaan juonut kahvia, syönyt suklaata, lukenut lehteä ja datannut tässä koneella.

Viime viikko oli ensimmäinen viikko uudessa työssä. Oli fyysisesti todella rankkaa, eikä joka päivä kerennyt syömäänkään kunnolla. Silti viihdyin todella hyvin. Mun mielestä on ihanaa liikkua talosta toiseen ja päästä siivoomaan erilaisia asuntoja. Aika laidasta laitaan näyttävät olevan nuo kodit, joita meillä on työsarkana. Osa oli kuin suoraan Avotakasta, mutta oli siellä pienempiä ja ei niin sisustettuja kotejakin. Kaikki oli kuitenkin omalla tavallaan kodikkaan oloisia.

Eilen siivosin oman kodin uusilla opeilla. Meni siinä aikaa, mutta kyllä tuli siistiä ja puhdastakin! Tuntuu, että täällä leijuu vähemmän pölyä kun ennen. Ostin lauantaina samanlaiset siivousvälineet, kun mitä käytetään töissä. Ne toimii kyllä loistavasti. Entiset taisi vaan levittää pölyä ympäriinsä.

Pomo laitto eilen tekstiviestin, että voisin saada tän päivän vapaaksi, jos voin lauantaina tulla yhden kesäravintolan suursiivoukseen. Mulle sopi mainiosti, koska lauantaina menee luultavasti vaan aamupäivä siellä. Enkä muista koska viimeksi oisin ollut viikolla vapaana, jos ei lomia lasketa mukaan. Perjantaina sain pomolta töiden jälkeen tekstarin, että sen vikan siivoomamme kodin asukkaat oli lähettänyt tekstarin, jossa olivat kiitelleet siivouksesta eli olivat tosi tyytyväisiä. Ihanaa kuulla, että on tehnyt hyvää jälkeä ja ihmiset on tyytyväisiä! Mä oon tosi tarkka, mutta sen takia esim. imuroimisessa tosi hidas. Pitää yrittää löytää sellanen tarkka mutta nopea ote työhön. Eiköhän se tule tässä ajan kuluessa.

Tällä hetkellä työt siis maistuu ja se on tunne, jota mulla ei ole ollut piiiiiitkään aikaan. On kyllä ihana fiilis <3

Nyt on takana kaksi ensimmäistä työpäivää uudessa työssä. Täytyy myöntää, että tuo siivoominen on raskasta työtä. Mutta on se vaan ihanaa olla töiden jälkeen pelkästään fyysisesti rasittunut. Stressiä ei ole, eikä tarvii joka aamu miettiä, että miten hemmetissä sitä selviää taas työpäivästä. Mun uusi pomo on aivan ihana. Ja kysyi multa tänään, että haluanko tehdä töitä kokopäiväisesti. En suoraan sanonut että joo, kun olin tuudittautunut siihen ajatukseen, että olen täällä enemmän kotona tyttöä varten. Mutta hulluhan mä olen, jos kieltäydyn kokopäiväisistä töistä. Ei meidän asuntolaina kuitenkaan pienene, vaikka mun tulot pieneniskin. Kyllä mä taidan huomenna sanoa, että teen mielelläni 7-8 tuntisia päiviä. Ja olenhan mä silti enemmän kotona, koska työmatkat on mitättömät entiseen verrattuna.

Ja sain varattua ajan siihen ultraankin. Pakko se oli, kun vaan stressasin asiasta joka käänteessä ja tunnustelin sitä rintalihasta. Ultra oli tänään ja ne halusi ottaa mammografian samalla. Sain puhtaat paperit, eli rinnassa/rinnoissa ei ole mitään vikaa eikä imusolmukkeissa. Mun vaivani on siis tuki- ja liikuntaelinperäistä ja johtuu ilmeisesti huonosta työasennosta edellisessä duunissa. Tänään huomasin heti koko päivän mopattuani, että se lihas ei ollut yhtään turvonnut. Kyllä vähän hävetti tosin mennä sinne mammografiaan suoraan töistä, kun oli ihan hikisen nihkee olo... Ja jos ketään pelottaa mammografian ottaminen, niin voin sanoa, että se ei sattunu eikä tuntunut edes hirveen ikävältä. Ei ne rinnat niin puristuksissa siinä ole ja ovat vaan muutaman sekunnin kerrallaan. Mua itteä nimittäin pelotti aivan hirveesti, että se sattuu paljon. Ja mikä parasta: Kela korvaa tollasia tutkimuksia tosi hyvin. Oiskohan se maksanut 140e, josta Kelan korvauksen jälkeen maksettavaa jäi 75e ja siihen sisältyy toimistokulut. Nyt on kyllä niin helpottunut olo, ettei tosikaan. Olis pitänyt mennä sinne jo aiemmin, niin en olisi turhaan kuluttanut henkistä energiaa stressaamiseen. Taidan olla vähän hölmö...

Keittiöremontti on jotenkin unohtunut kokonaan uuden työn ja rintastressin takia. Meiltä puuttuu vielä laatat ja sokkelit. Kun laatat saadaan paikoilleen, voi kiinnittää liesituulettimen ja pistorasiat. Nyt on yks tollanen irtopistorasia, että saa kahvia keitettyä. Mutta meillä on liesitaso, uuni ja mikro, eli ruoan saanti on turvattu. Eipä oikeen maistuiskaan noi mikroateriat enää... Kunhan tässä nyt ehtii laattakauppaan, niin ehkä sekin asia etenee. Yhdet laatat tuotiin jo kotiin mallattavaksi, mutta sen väriset ei kyllä käy ollenkaan. Ne oli tummanharmaita, mutta jotenkin niin sinisen sävysiä, etteivät sopineet ollenkaan tuohon tummanruskeeseen tasoon. Mä haluisin jotain oikeen kiven näköstä, mutta oikea kivi on epäkäytännöllinen keittiössä ja jäljitelmät taas näyttää - no, jäljitelmiltä ja halvoilta sellasilta. Jatkamma siis etsimistä.

Nyt pitää syödä taas jotain, kun on edelleen kiljuva nälkä työpäivän jäljiltä. Sitten saunaan ja sitten ehkä lasillinen punaviiniä ennen nukkumaan menoa. Taitaapa tulla uni nopeasti :)