Time flies when you're having fun. Taas on vilahtanut viikonloppu nopiasti. Eilen mentiin tosiaan hiihtämään tytön kanssa. Ensin koko homma oli suoraan sanottuna aivan perseestä. Tapeltiin ensin siitä, mitä laitetaan päälle. Sen jälkeen jatkui tytön kiukuttelu hiihtoladulla ja sitä kesti noin puol tuntia. Sen jälkeen meillä oli ihan kivaa tunnin verran ladulla. Mä en ymmärrä, mikä sillä on, kun koko ajan pitää joka asiasta jänkätä vastaan ja kiukutella. Me molemmat isännän kanssa ollaan aivan kypsänä siihen. Tiedän, että pitäis yrittää säilyttää maltti ja olla niin v*tun rauhallinen, mutta ei p*rkele jaksa kun kuuntelee sitä samaa kitinää jo seittemättä kertaa samalla viikolla ja on vasta keskiviikko. Monina aamuina lähden duuniinkin sauhu korvista nousten ja sillä mielellä, että haistakaa kaikki pitkä paska. Ikäväkseni mä hermostun helposti, ainakin tuohon tytön kiukutteluun. Onnekseni mä myös rauhotun nopeasti. Kun pääsen työpaikalle, en enää jaksa olla kiukkunen. Parina päivänä oon nyt miettinyt, että jos tää on tällasta nyt, niin mitä sitten kun tulee murrosikä? Mutsille kun purin tätä tänään, se sanoi että tyttö muuttaa sitten heille yläasteella Että kun he on molemmat eläkkeellä, heillä on aikaa tapella sen kanssa.

Isännän mielestä se on hemmoteltu pentu, jolle ei oo pidetty kunnolla kuria. Ainoa lapsihan se on, mutta kyllä me mun mielestä sille on kuria pidetty. Ja osaa se olla kiltti ja ihanakin. Mä oon vaan niin poikki tähän ainaiseen kinasteluun. Kun ei oikeesti jaksaisi joka päivä taistella samoista asioista kerta toisensa jälkeen. Tuntuu, että sen paksuun kalloon ei mee mikään perille. En oikeesti tiedä, mitä pakotteita tms. pitäis käyttää, että saisi sen kerrasta uskomaan. Kun se tukkapöllykin on nykyään kielletty. Enkä mä edes haluaisi hallita lasta sillä pelolla, että äiti hyökkää kimppuun, jos et käyttäydy. Vaikka totuuden nimissä on myönnettävä, että mun mielestä pienimuotonen tukkapölly olis välillä paikallaan, jos ei sanaa enää uskota. Mutta käytännössä se ei varmasti ole se toimivin vaihtoehto. Pitää nyt vaan yrittää jaksaa. Ehkä tää on taas joku kausi, joka menee ohi jossain vaiheessa. Ehkä sit viimeistään, kun se muuttaa pois kotoa... Eh-heh-he (kuivaa naurua).

Tulipas avauduttua. Mihinhän mä jäin ennen sitä? Ai niin, hiihtämässä oli sitten loppujen lopuksi kivaa. Vähän tuli kylmä sormista ja varpaista, mutta ei pahasti. Sen jälkeen tultiin kotiin juomaan glögiä ja saunomaan. Sitten tyttö halus lähteä mun vanhempien mukaan käymään meidän mummolla. Me käytiin sillä välin isännän kanssa ruokakaupassa. Hassua muuten, että kun harvemmin on kahdestaan liikenteessä, niin kaupassakäyntikin tuntuu kivalta tavalta viettää yhteistä aikaa. Sen jälkeen löhöttiin sohvalla ja syötiin kuivattuja hedelmiä ja chilipähkinöitä ja katottiin telkkaria. Mä odotin koko päivän, että tulee Putous. Sen huumori uppoo muhun todella. Ja on mielenkiintosta kattoa, miten ne näyttelijät suoriutuu niistä jutuista. Mun suosikit siinä sketsihahmokisassa on Kete Rahkonen ja Marja Tyrni. Sen Marjan pikkutuhma pipari- ja torttuläppä uppoo myös hyvin. Harrastan sellasta itekin...

Tänään käytiin mutsin kanssa Picasso-näyttelyssä Ateneumissa. Me oltiin siellä vähän ennen aukeamisaikaa ja siinä oli jo noin sadan metrin jono  Nopeesti se lähti kyllä siitä sitten lyhenemään. Näyttely oli hieno ja mielenkiintonen, mutta siellä oli vaan vähän liikaa ihmisiä. Ei saanut ihan niin rauhassa ja kunnolla kattoa niitä kaikkia teoksia, mitä olis halunnu. Muutama lempiteoskin löytyi. Harmi, ettei niitä saa ostaa kotiin... Jotenkin ei vaan pystynyt ymmärtämään, että siellä oli sata vuotta sitten maalattuja tauluja. Ja tietty vanhempiakin. Että sitä taulua, jota mä just nyt tuijotan, on taiteilija väsännyt vuonna jolloin mun mummokaan ei ollut vielä syntynyt. Ja mummohan on vanha kun taivas Näyttelyssä meni tosi monta tuntia, kun syötiinkin välillä ja käytiin Ateneumin kaupassa kattelemassa tavaroita. Siellä oli kaikkia mielenkiintosia kirjoja. Mutsi osti mulle Picasson elämäkerran. Aloin lukea sitä jo bussissa.

Nyt oon vaan hengaillut kotona ja ottanut vähän valokuvia tytöstä ja kissasta. Tuli hirvittävä luovuuden puuska sen näyttelyn jälkeen