Musta tuntuu, että työt imee mun energiat kuiviin liian usein. Usein, kun mä menen kotiin, musta tuntuu että en jaksa meidän omaa lastakaan. Välillä, kun se on lähtenyt jollekin kaverille leikkimään, mä huokaan helpotuksesta. Ei tarvitse vähään aikaan kuunnella sen huutoa/puhetta/kitinää/valitusta. Saa rauhassa oleentua työpäivän jälkeen. Oonpas mä hirveä äiti taas. Tuntuu, ettei muut koe lapsiaan tällälailla. Tai sitten näistä ei vain puhuta ääneen. Ärsyttää myös, että ikinä ei voi puhua rauhassa isännän kanssa, kun muksu on kotona. Sen pitää aina tulla siihen väliin kälättämään (vaikka on yritetty opettaa jo monta vuotta että ei keskeytetä toisia) tai sitten se tulee kommentoimaan puheenaihetta tai kyselemään siitä jotain vaikka asia ei hänelle kuuluisikaan. Joskus olisi mukava jutella ja sopia asioista ihan aikuisten kesken rauhassa. Se on ainoa lapsi ja huomionkipeä, mä tiedän sen. Joskus vaan tekis mieli työntää se selästä vaatehuoneeseen ja sulkea ovi muutamaksi tunniksi.

On sen kanssa kyllä kiva tehdäkin asioita, esim. pelata jotain tai käydä uimassa. Usein vain on tuo energiaongelma eli että ei jaksa mitään. Ja tuntuu, että mä olen perheen joku leikittäjätäti, joka aina keksii lapselle tekemistä ja vie sitä joka paikkaan. En muista, koska viimeksi isäntä olis vienyt sitä johonkin niin että mä olisin jäänyt kotiin. Kyllähän mä tietysti käyn yksin ulkoilemassa yms., mutta olis joskus ihanaa olla kotona ihan yksin. Tai siis kaksin kissan kanssa. Mihinköhän mä voisin häätää lopun perheen? Ehdotuksia?

Mä kun olen suunnitellut työpaikan vaihtoa jo pidempään, niin olen nyt ajatellut, että mitä jos se ei autakaan mun oloon. Että jos mä oon yhtä väsähtänyt ja kettuuntunut uudessa töissäkin. Että jos mä vaan oon laiskapaska, jolle sopivin homma on rikkaan miehen kotirouvana. No ei sekään kyllä kuulosta houkuttelevalta. Huolestuttava ajatus. Mä haluaisin olla energisempi, mutta lisähommat (mukavatkin) tuntuu usein vaan kauheilta stressinaiheuttajilta. Mikä avuksi? Lottovoittoa oon odotellut, mutta eipä ole näkynyt. Nyt olen vähän harkinnut, että olisko taloudellisesti mahdollista tehdä neljän päivän työviikkoa alkaen syksyllä kun tyttö menee kouluun. Pitää laskeskella sitä vielä.

Välillä mä mietin, että kumpi on suurempi energiasyöppö: mun työ vai mun lapsi? Työasialle voi tehdä jotain, mutta mitäs teet lapsen kanssa? Ei sitä voi naapuriinkaan työntää. En mä voi kuvitellakaan, että meille tulis toinen lapsi. Kun ei mulla jaksaminen meinaa riittää yhdenkään kanssa. Jos Mikkosen Ninalta kysyy, tämä on varmaan mun omaa syytä. Mä olen juuri sellainen huono äiti, joka työntää lapsensa hoitoon että pääsee itse töihin. Mutta kotiäitinä tulisin kyllä hulluksi. Ei ole mun kuppi teetä se.