Meneepä aika nopeasti. Taas on uusi viikko edessä. Lauantaina käytiin vihdoin ja viimein Luonnontieteellisessä museossa. Hienoksi olivat sen laittaneet, vaikka en mä siellä ennen ole käynykään. Mun mielestä varsinkin se Suomen luonto -osio oli äärettömän mielenkiintoinen. Sieltä löytyi mm. huuhkajan oksennuspalloja ja muuta kivaa :D Ja museon kahvila tuntui oikein laatuisalta paikalta. Kinkkusämpylän leipä oli tuoretta ja täytteet maittavia. Pakko oli välillä käydä tankkaamassa, kun meidän tytär rupesi olemaan lievästi sanottuna känkkäränkkä. Sillä vaikuttaa verensokerin laskeminen ihan uskomattoman paljon mielialaan. Tulee mieleen se muutaman vuoden takainen mainos: "sit kun se saa ruokaa, se on ihan kuin eri ihminen"... Hyvä ruoka, parempi mieli jne....

Iltapimeellä kävin etsimässä yhtä kätköä, jota kuuluikin etsiä pimeässä. Tongin maata yhden työmaaparakin vieressä taskulampun valossa ja odotin koko ajan, että vartijan karvanen sormi naputtaa mua olkapäälle: "Ja milläs asioilla täällä ollaan?". Siinä olis luultavasti saanut selittää jonkun aikaa, ennen kuin ne olis uskonu mua. Että en mä mitään huumekätköjä täällä kaiva, vaan ihan tervehenkisen ulkoiluharrastuksen parissa tässä vaan ollaan :)

Eilen sain taas siistittyä takapihaa talvea varten. Vieläkään en vaan raaskinut tyhjentää kaikkia kukkapurkkeja, kun osassa vielä kasvit elää ja kukkii. Haravoinnissa sai oikein pienen hien pintaan, vaikka ei meidän piha todellakaan mikään iso ole.

Illalla tuli kaverit kylään ja tein oikein kinkkupiirakkaa sitä varten. Pitää kyllä tunnustaa, että aikaa säästääkseni ostin taikinan siihen kaupan pakastealtaasta. Kokeilin nyt ruisperunataikinaa ja se oli todella hyvää. Pitää ostaa joskus toisenkin kerran. Ompelin mun kaverille taas näyttelyverhot kissanäyttelyä varten. Se oli vähän anteekspyytäväisenä, että kun hän taas vaivaa tällä. Mutta mun mielestä on oikeesti kiva ommella jotain, josta on hyötyä jollekin. Voisin ommella enemmänkin kaikkea, kun vaan aikaa olisi. Tai saisihan sitä jostain nipistettyä, mutta kun on kaikkea muutakin jota haluisi tehdä. Mulla on vähän se ongelma, että kaikkea on kiva kokeilla ja tehdä vähäsen. Se tarkottaa sitten sitä, että mihinkään ei ehdi syventymään kunnolla. Lisäksi mun mielestä olis kiva niin sanotusti säästää kakkua ja syödä sitä samanaikaisesti. Eli tehdä kaikenlaista ja käydä erilaisissa paikoissa, mut silti levätä kotona paljon. Se yhtälö ei oikein toimi ;D 

Mä oon nyt syksyn kuluessa ruvennut epäilemään sitä yliopistoon pyrkimistä. Että onko se sittenkään järkevää. Ja kun se opiskelu vie hirveesti energiaa. Ja se kestääkin niin kauan. Ja onko se nyt oikea paikka mulle sittenkään. Mä kyllä tiesin, että tämä hetki tulee kun mieli muuttuu. Tunnen itteni sen verta hyvin jo nykyään. Tää tuuliviirimäisyys on piirre, josta haluisin itsessäni eroon, mutta en tiedä onko se mahdollista. Yhtenä hetkenä haluan yhtä asiaa todella palavasti, mutta parin viikon kuluttua fiilis voi olla aivan päinvastainen. Tytön tarhakaverin äiti kyllä kannusti hirveesti, että lähtisin opiskelemaan. Hänkin oli lähtenyt nyt syksyllä. Ehkä mä sit kuitenkin pyrin yliopistoon kesällä. Tai ehkä en. Mä en oikeesti tiedä, mitä kevät/kesä tuo tullessaan. Vaikka nyt tekisinkin pitävän päätöksen. Ärsyttävää. No, eipä se ole sanottu, että sinne pääsisi sisäänkään. Että ehkä menen taas hieman asioiden edelle. Tapani mukaan. Onnex mun ei tarvitse seurustella itteni kanssa. En ehkä kestäisi sitä :DDDDD En ymmärrä, miten mun mies kestää. Se on kyllä ihan erilainen, että ehkä tää on sen mielestä piristävää spontaaniutta...