Jopas on mennyt taas viikko haipakkaan. Ollut töissä sen verran kiirus, että ei ole kerinnyt edes ajatella blogia. Kotona taas laiskotuttaa sen verran, ettei jaksa koneelle vääntäytyä.

Mä oon ihmetellyt, kun nyt on väsyttänyt normaalia enemmän. Saattaahan se olla tää syksykin, mut oon kyllä aika varma, että se johtuu melusta. Täällä lentoasemalla nimittäin tehdään ison isoa remonttia koko ajan. Joka päivä saa kuunnella neljästä kahdeksaan tuntiin poran jyrinää. Välillä siihen turtuu niin, että ei huomaakaan. Välillä taas sen tiedostaa täysin ja rupeaa v*tuttamaan kympillä. Tekis mieli mennä sinne työmaalle huutamaan naama punasena että nyt s*atana loppuu se poraaminen tai meikä tulee hulluksi. Huomaan välillä olevani tosi pahalla tuulella ainoastaan sen takia. Eka ajatus on laittaa luukku kiinni, mutta eihän se mitään auta kun ääni tulee seiniä pitkin. Ja mäkin menen kohta seiniä pitkin, prkl. En tajuu, miten ne raksamiehet pysyy järjissään.

Onneksi tänään pääsee (taas) mökille. Tällä kertaa kavereiden kanssa ja isäntä jää kotiin, kun ei toipilaana uskalla lähteä reissuun. Meen duunin jälkeen kaveripariskunnalle, jossa vaihdetaan kuskia. Me ämmät juorutaan ja otetaan vähän shotteja minttublackista ja mies ajaa. Niin kivaa. Varmaan kuskikin nauttii Kunhan ei vaan nousisi shotit huppuun ennen aikojaan. Säät on niin kylmät, että uiminen saattaa jäädä tällä reissulla väliin. Nyt kun ajattelee, ei tee mieli mennä edes laiturille alasti. Jalkapohjathan siellä jäätyy kiinni... No, kattotaan sitä illalla sitten että kuinka extremeksi sitä viittii heittäytyä.

Vielä vajaa tunti ja sitten vapaus koittaa. Maanantaita ei nyt mietitä.