Kohta pääsee kotiin, ihanaa. Tää on muutenkin ollut kiva päivä, kun ei oo ollut yhtään kiire. Oon mä hommia tehnyt, mutta kaiken on saanut rauhassa tehdä. Ja ehdin käydä ostamassa itelleni Pikku Myy -hiirimatonkin. En tiedä, maksaako firma sitä mulle, mutta ei se haittaa vaikkei maksaiskaan. Voin viedä sen sitten kotiin jossain vaiheessa. Se on niin ihanan piristävän turkoosi tossa pöydällä

Mun tekis mieli mennä Tuusulanjärvelle luistelemaan viikonloppuna perheen kanssa. Sais tää pakkanen vähän laskea, niin vois toteuttaakin sen. Mitään retkiluistimia meillä ei oo, mutta kai siellä voi normaaleillakin sutia menemään. Sitten vois ottaa kuumaa mehua termariin mukaan ja nauttia maisemista. En ookaan luistellut tänä talvena vielä kertaakaan. On meillä lähellä kotia yks kenttä, mut se on aika pieni ja usein puolillaan ihmisiä. Mä en jaksa koko ajan väistellä lätkänpelaajia ja pikkumuksuja. Tollasella järvenjäälle tehdyllä radalla luulis tilaa riittävän enemmän. Voin sit rauhassa vetää mun zalkkoveja ja muita hienoja hyppyjä... Jep, in my dreams. En enää uskalla kokeilla valssihyppyäkään kunnolla ellei joku pidä mua kädestä kiinni...

Töihin palatakseni: se vähän mietityttää, että täältä on ilmeisesti aika moni hakemassa uutta työtä. Vanhoja työntekijöitä kiukuttaa uudet älyttömät säännöt, joita tuntuu tulevan koko ajan lisää, sekä se että meillä uusilla on sellaisia etuja vanhan firman perintönä joita heillä ei ole. Enkä tiedä saako he edes niitä myöhemminkään, vaikka mun oikeudenmukaisuuskäsityksen mukaan heidän pitäis ne saada. Meitä uusia taas kiukuttaa, kun tuntuu ettei mikään toimi ja tulee just noita uusia tyhmiä sääntöjä. Vanhassa firmassa asiat tuntui toimivan paljon fiksummin. Ei tuijotettu joka asiassa ohjekirjaan, että kun kirja sanoo näin niin sitten tehdään näin vaikka hampaat irvessä vaikkei se käytännössä toimisi. Se kiukuttaa myös, kun tuntuu ettei pomot kuuntele ollenkaan työntekijöitä. Sanotaan, että pitää sanoa jos joku mättää. Mutta sitten kun joku suunsa avaa, niin kukaan ei reagoi siihen juuri mitenkään. Miten pomot voi kuvitella, että ihmiset sitoutuu tekemään hyvin työnsä, jos ei anneta mitään vaikutusmahdollisuuksia? Ihan perseestä.

Mä en jaksa nyt vielä miettiä uuden työpaikan hakemista. Yksi syy on se, että en oo päässyt vielä kunnolla sisään tännekään. Ja toinen syy lähestyvät häät. Mä en kaipaa työpaikan hakemisen / uuden työn aloittamisen stressiä just nyt tälle keväälle enempää. Paitti jos tää meiniki täällä menee ihan mahdottomaksi, niin sitten on katsottava asiaa uudestaan. Että tämmöstä torstain tilitystä tänään.