Kävin tänään taas kuntosuunnistamassa. Onnistuin viettämään 3 kilometrin (siis linnuntietä mitattuna) reitillä 2,5 tuntia. Eli suomeksi sanottuna: olin melko paska. Ei se mitään, kunto ja lihakset kiittävät tästäkin. Kokeilin sellasta systeemiä, että yritän mennä suoraan rastilta toiselle vaan kompassin mukaan. En polkuja pitkin niinkun ennen. Tosta metsässä vietetystä ajasta voi päätellä, että se ei ehkä ihan vielä oo mun juttu... Ens kerralla kipitän kiltisti polkuja pitkin niin paljon kun mahdollista. En sentään eksyny mettään, vaikka yhdessä vaiheessa luulin eksyneeni. Onneksi siellä suhahtelee muita suunistajia tasasin väliajoin ohi. Voi sitten pyytää jotain näyttämään kartalta, missä mennään, jos ei ite enää tiedä

Isäntä on vaihtanut tietokoneen hiiren vasemmalle puolelle, kun se oli oikean käden olkapää, joka leikattiin. Ollaan molemmat oikeakätisiä, joten vasemmalla tuo hiirenkäyttö tuntuu melko hankalalta. Joutuu ihan tosissaan kieli keskellä suuta tähtään, että osuu oikeaan paikkaan. Ei oo ollenkaan nopeeta surffailu nyt. Enpä mä kyllä muutenkaan jaksa kotona hirveesti koneella olla. Siitä saa jotenkin tarpeekseen töissä. Ja mul on niin paljon tekemistä muutenkin, että ei tunnu olevan sellasta luppoaikaa että viittis tässä istuskella. Eli ei tuo väärähiirisyys mua pahemmin haittaa.

Nyt jos tekis vähän kotitöitä, kun on aikaa ja energiaa -vielä. Tulee varmaan illalla uni nätisti ton metässä rämpimisen johdosta. Mutta pitää mennäkin aikasin nukkumaan, että herää ajoissa Habitare-messuille. Kiva mennä sinne taas haaveilemaan kaikesta, johon ei oikeesti oo varaa.