Eilen kävin vaihtamassa kierukan. Toimenpide, jota oon odotellut kylmänhiki otsalla koko syksyn. Lääkäri antoi viimeksi reseptit Diapamehein ja 800mg Buranaan. Nappasin niitä sitten ennen lääkärille menoa. Mua etukäteen jännitti noi diapamit, kun en oo niitä aiemmin ottanut. Ihan turhaan. Nuo oli miedoimpia mitä löytyy. Vaikutus oli vähän sama, kun olis ollut jonkin verran hiprakassa. Ei vaan ollut silleen nuppi sekasin. Ehkä ne vei terän siltä pahimmalta jännitykseltä.

Itse toimenpide oli just niin kiva kun odotinkin. Se vanhan kierukan poisottaminen ei tuntunut onneksi miltään. Mutta se uuden laittaminen. Perkeleellinen kipu siitä tuli, mutta se kesti tosi lyhyen aikaa. Ehkä joku 15 sekuntia. Viimeksi, kun mulle sellasta laitettiin, ne ähräsi sen kanssa ainakin 15 minuuttia. Valehtelematta. Ne ei meinanneet saada sitä kohdunkaulasta läpi. Jos olisin synnyttänyt alakautta, se olisi vissiin ollut helpompaa. Silloin mä aattelin ensin, että nyt saakeli laitatte sen vaikka väkisin, kun se oli niin kalliskin. Jonkun aikaa kärsittyään sitä jo melkein toivoi, että olisi taju lähtenyt. Ei lähtenyt mut olin kuulemma kalpee kuin lakana. Eikä ne päästänyt mua sen jälkeen lähtemään bussilla kotiin vaan piti taksi tilata. Että siltä pohjalta mä vetäsin ne tabut eilen ihan ilomielellä naamariin, vaikka en muuten juuri lääkkeitä käytäkään. Eilen teki jopa mieli halata sitä lääkäriä, kun olin saanut housut taas jalkaan. Hillitsin kuitenkin itteni :) Kävin ostamassa tupakkaa huoltoasemalta ja poltin kaksi. Lasillinen viskiäkin olis tullut tarpeeseen, mutta en viitsinyt kokeilla sen vaikutusta diapamien kanssa...