Do dii, täällä taas. Aika menee niin nopeasti taas, ettei oo tosikaan. Viime viikonloppu oli taas sellainen, mitä viikonloppujen pitäisi ollakin. Lauantaina joululahjojen askartelua ja ompelemista sekä saunomista. Ja vähän punaviinin lipitystä. Sunnuntaina ulkoilua metsässä (satoi kyllä koko ajan) ja kirjan lukemista ja löhöilyä ja illalla vähän Singstarin testausta. Ja lisää punaviinin lipitystä. Ainoa vika viikonlopussa oli, että se oli perhana vie taas päivän liian lyhyt!

Mä en tiedä, mitä pitäisi tehdä, kun tuntuu että koko elämä on pelkkää työntekoa. Vaikka mä en edes tee mitään ylitöitä. Mä haluaisin, että meillä olisi varaa tehdä vaikka yksi päivä vähemmän töitä viikossa. Mutta tällä hetkellä ei taida olla. Ja mun mies on sellainen materialisti, että en tiedä onko hänen mielestään ikinä mahdollisuutta siihen. Enemmän pitäisi vaan palkkaa saada. Kyllähän se raha toisaalta helpottaa elämää. Mutta en mä kadehdi isojen firmojen isoja pomoja, jotka saa palkkaa monta tonnia kuussa. Tyhjästähän se raha ei heille tule, vaan ankarasta työnteosta. Mä en ole valmis sitoutumaan mihinkään firmaan niin paljon enkä tekemään vieraalle töitä sellaista tahtia. Jos olisi oma firma niin ehkä sitten. Työnarkomaania musta ei siis varmaan kovin helposti saisi :)

Ja jälleen kerran tympii oma työ niin paljon, että sängystä nouseminen suoraan sanottuna vituttaa joka arkiaamu. Se helpottaa sitten, kun sieltä pääsee ylös kahvinkeittoon. Jostain syystä mä herään noin tuntia ennen kellonsoittoa tosi monena aamuna. En tiedä miksi. Siinä mä sitten makaan valveilla ja mietin kaikkia tekemättömiä hommia ja sitä että kohta pitää taas raahautua töihin. En usein kerkiä nukahtamaan ennen kellonsoittoa. Ja sitten kun se soi, niin eka ajatus on että ei saatana en jaksa nousta, en halua nousta. Ei se välttämättä pelkästään työstä johdu. Jotenkin tuntuu, että on kokoajan kiire tai että on liikaa tekemistä. Suuri osa siitä on tietysti ihan itseaiheutettua, mutta silti. Iltoja ei osaa ajatella vapaa-aikana. Ne on vaan työvuorojen välistä aikaa, jonka voi näppärästi käyttää kotitöihin ja telkkarin tuijottamiseen.

En tosiaan tiedä, mitä pitäisi tehdä, että jaksaisi itse vähän paremmin. Onneksi jouluna on viiden päivän tauko töistä. Silloin mä aion syödä hyvin, juoda hyvin (punaviiniä) ja rentoutua. Mä kyllä himoitsen joulukonvehteja tosi paljon jo nyt. Tähän mennessä oon saanut kuitenkin itseni hillittyä niiden suhteen...

Ja jos jostain saa vielä valittaa, niin mitä persettä ne on nämä säät, häh? Viime viikolla oli lunta (vaikka sitä tuli aivan liian paljon liian nopeasti) ja nyt sataa vettä joka hemmetin päivä. Virittäydy tässä sitten joulumielelle, kun nurmikko vihertää takapihalla. No niin se kyllä teki viime vuonnakin, jopa jouluaattona. Koska on ihmisen tarkoitus käyttää villapaitojaan ja toppatakkejaan, kun lämpötila on plussan puolella ja vettä ripsii päälle? Haluan pikkupakkasta ja lunta, kiitos.