Tänä aamuna juteltiin tytön kanssa, kun tarhakaveri oli vahingossa nielaissut irti lähteneen hampaan. Kysyin, saiko tämä kaveri kuitenkin hammaskeijulta rahaa. Tyttö oli vähän aikaa hiljaa ja kysyi sitten: "Eikö niin äiti, että vanhemmat antaa oikeasti ne hammaskeijurahat?" Rupesin nauramaan, että oisko noin ja kysyin, mistä hän oli tällaista kuullut. No, tarhasta tietysti. En suoraan myöntänyt, mutta tyttö nauroi ja sanoi, että te ootte ne laittanu iskän kanssa illalla, kun mä oon nukahtanut. Illuusio särkyi, mutta se ei näyttänyt haittaavan onneksi. Seuraavana lähtee varmaan joulupukki...

Käytiin eilen ostamassa tarhakaverille synttärilahjaa. Lelukaupasta löytyi twisti, tuo ihana venyvä nauha, jota lapsena hypittiin tuntikausia. Sellainenhan oli pakko tytölle ostaa ja näyttää kotona, mistä kana pissii. Kyllä sen idean vieläkin muisti yllättävän hyvin. Muistan, että se oli niin kivaa silloin, että oisin voinut hyppiä sitä kokoajan. Nyt tuntu hyppiminen paljon vaikeammalle. Ei noussut enää jalka niin kepeästi ja rintoihinkin sattui... Nuorena plikkana ei ollut niitä huolia :D