Vihdoin kerkiän tänne päivittämään. Polttarit oli siis pääsiäisenä, mutta ei sinä päivänä kun odotin. Aloitetaas siis alusta.

Viime torstai oli tosi kiirepäivä töissä. Jossain vaiheessa tuli vielä pomolta sähköposti, että palaveri klo 15. Teki mieli repiä pelihousut, että pitääkö se palaveri järkätä just ennen pääsiäistä ja niin kiireisenä päivänä. Kun mun piti tehdä hommat valmiiksi siihen mennessä, että lähden palaverista suoraan kotiin.

Noh, menin alakerran pisteeseemme hirveellä kiireellä viime tingassa ennen kolmea odottelemaan pomoa. Yksi meidän teamleader ojensi mulle pikkupullon Baileysiä. Mä luulin, että se oli vaan lohdutusta paskamaisesta työpäivästä. Yhtään en osannut yhdistää pulloa siihen, kun kaaso kysyi aamulla, että jos otetaan pikkupullo Baileysiä perjantaina koekampausta tehdessä. Istuskelin kaikessa rauhassa tiskin takana, kun yhtäkkiä joku ottaa musta lasin takaa valokuvaa. Katoin, että miten sillä on samanlainen otsa ja tukka kun mun kaverilla... Ja mites noi muutkin kaverit on tossa... Lopulta mä tajusin, että ne polttarit on nyt eikä lauantaina, saakeli. Tyhmänä kysyin silti vielä, että mites se pomon tapaaminen. No eihän se ollut tulossa. Sekin oli juonittu mukaan. Oli kun ois puulla päähän lyöty, mut silti olin ilonen et mua oli jymäytetty

Lähdettiin käymään meillä hakemaan mun tavaroita ja sitten autoon ja matkalle. Himokselle päädyttiin mökkeilemään kahdeksi yöksi. Mutta sitä aikaahan mä en vielä silloin tiennyt. Mulle ei kerrottu yhtään mitään oikeestaan etukäteen, mutta eipähän tarvinnu sitten stressatakaan mistään. Torstai-ilta kulu syödessä, juodessa (ei hirveesti), saunoessa ja Singstaria laulaessa.

Perjantaina lähdettiin ensin hakemaan yhtä geokätköä. Me kaikki neljä etittiin sitä hirveellä vimmalla, mutta se ei vaan löytyny. Mutta mikä oli ettiessä, kun aurinko paisto ja oli siideritölkki kädessä. Sen jälkeen ajettiin autolla Himoksen huipulle grillaamaan makkaraa sellaseen isoon grillikotaan. Meil oli myös minttukaakaota mukana ja ai että sekin maistu hyvälle maisemia ihaillessa. Sieltä mentiin ohjattuun toimintaan eli rantaan. Siellä oli Timo-mies, jonka kanssa mentiin avantoon kellumaan goretex-kelluntapuvuilla. Se oli hauskaa! Polskittiin ympäri avantoa ja kiivettiin välillä jäälle. Olo oli kun hylkeellä, kun kierähti päivää paistatteleen. Välillä testattiin, miltä tuntuu tippua jäihin. Eli käveltiin jään reunalle ja ootettiin, että se hajoo alta. Huippuhauskaa! Ja sitten juostiin käsi kädessä jäältä avantoon. Ja Timo otti kuvia. Pirun rankkaa se oli, joten kauaa ei jaksanu. Puvun kun otin pois, niin mulla oli housut aivan litimärät. Puku ei ollu falskannu, mutta ranteesta tai kaula-aukosta oli hyppiessä päässy vettä holahtamaan sisään. Mutta en mä sitä ollu tajunnu, kun ei ollu kylmä kuitenkaan.

Illemmalla saunottiin ja laitettiin ittemme valmiiks baari-iltaa varten. HimosAreenalla oli esiintymässä Antti Tuisku. Mä tykkään kyllä sen biiseistä, mutta sen esiintyminen oli ihan liikaa mulle. Ja meille kaikille. Se oli jotenki tosi härski ja sellanen enx-mä-oo-ihq-ja-seksikäs -tyyppinen. En mä oo (todellakaan!) mikään siveyden sipuli, mutta ootin vähän muuta sen showlta. Voin sanoa, että jos sen kaikki esiintymiset on tollasia, mä en meidän tyttöä päästä kattoon sitä ennenkun 16-vuotiaana... Baarista lähdettiin vähän ennen puol kolmea kampeemaan mökille. Kaaso olis kai halunnu jäädä vielä, mutta mulla oli pää kipee, orastava huono olo ja väsytti pirusti. Kaaduin suorilta jaloin melkein sänkyyn, mut yöllä joutu sit herätä oksentamaan. Ei kiva.

Aamulla oli aivan kauhee olo. Mä makasin sängyssä ja haaveilin omasta sängystä kotona. Kaaso sitten kertoi, että meillä on vielä ohjelmaa kahdelta. Meinas itku tulla  Ja ohjelma on kuulemma rankkaa... Ei auttanu muuta kun yrittää saada jotain suuhunsa, ottaa päänsärkylääke, käydä suihkussa ja pestä hampaat. Ja siltiki väsytti ihan törkeesti. Kun aktiviteettiaika koitti, Timo oli taas paikalla. Mua rupes naurattaan, et seuraavan kerran kun nään Timon, mä lähen juokseen karkuun. Vaikka se oli mukava mies. Tällä kertaa aktiviteetti oli sellanen seikkailurata kymmenen metrin korkeudessa, jesh! Meil oli kiipeilyvaljaat, jotka piti ite aina kiinnittää niihin vaijereihin suorituspaikkaa vaihdettaessa. Se alko kevyesti: kiipeemällä sellanen kiipeilyseinä sen kymmenen metriä ylös. Siellä ylhäällä oli toinen mies, jolle mä tokasin että mulla oli niin hirvee kanuuna aamulla. Se virnisti ja sano, että tää on ihan parasta krapulaliikuntaa. Juu niin varmaan, jos ei satu kuolemaan matkalla... Mutta oikeesti se rata oli niin siisti kokemus! Olin mä tosi poikki ja jossain vaiheessa mietin, että voiskohan täältä ylhäältä oksentaa, mutta silti tykkäsin mielettömästi. Se oli just mulle sopiva homma! Alas tultiin leffatyyliin, eli istuma-asennossa liu'uttiin naama kiipeilyseinään päin köyden varassa alas ja ponkastiin välillä jaloilla vauhtia. Timo oli alhaalla päästämässä sitä köyttä. Sekin oli niiiiin siistiä!

En kerenny kunnolla toipuu tuosta, kun meiän isännän polttariporukka tuli Himokselle. Sen kyllä tiesin etukäteen, kun kaaso vahingossa siitä möläytti torstai-iltana. Isännän polttarit oli alkanu sillon lauantaiaamuna vapaaottelumatsilla. Me käytiin poikien kanssa sumopainimassa ne läskipuvut päällä. Jälleen Timon johdolla. Jos mä joskus nään sen Timon jossain, mä rupeen varmaan huutaan  Ja odotan et se vie mut hurjiin seikkailuihin. Painimisen jälkeen haettiin meiän kamat mökistä ja kundit vei omat kamat sisään. Sitten mentiin vielä yhdessä syömään. Sen jälkeen me lähdettiinkin kotiin ja pojat jäi kahdeksi yöksi riekkumaan. Mä en olis millään halunnu lähteä, kun kerkesin jo luulla, että lähdetään vasta sunnuntaina. Sitäpaitsi Areenalla soitti illalla Kotiteollisuus ja mä olisin niin halunnu nähdä ne. No itseasiassa näinkin, koska ne oli siellä ravintolan baaritiskillä hakemassa avaimia tms. kun oltiin lähdössä. Isännänkin kanssa oli ollu kiva pussailla pidempään...

Oli kuitenkin ihana päästä kotiin, kun oli niin poikki. Yhteenvetona: mun polttarit oli ihanat ja just mun näköset. Ne oli hyvin järjestetty ja oli kiva idea, et tehtiin vaihtari poikien kanssa. Mua ei edes harmita, että meitä tyttöjä oli yhteensä vaan neljä. Meitä olis voinu olla kahdeksan, mutta neljä ei päässy syystä tai toisesta. Kyllä mulla on ihania kavereita!