Jopas taas aika rientää. Mä oon niin talonostot mielessä koko ajan, että viikonpäivätkin menee jo sekasin. Vaikka mulla on maanantaista perjantaihin -työ. Tänään mennään katsomaan yhtä taloa toista kertaa ja tehdään siitä tarjous. Se on aika paljon alempi kuin mitä ne siitä pyytää, mutta voivat sitten tehdä vastatarjouksen. Me ei kuitenkaan makseta niin paljoa, mitä se alkuperänen hinta on. Kun samalla hinnalla saa hienompia taloja muualta.

Töissä ei taas tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa. Usein valitsen jälkimmäisen ihan oman hyvinvoinnin kannalta. Tämän hetken kuuma peruna on uudet työvaatteet. Entinen johtajamme teki sopimuksen keväällä, että tilaamme x-määrän housuja yhdestä firmasta. Hän ei ilmeisestikään kokeillut housuja ennen sitä ollenkaan. Nyt housut sitten tulivat kokeiltavaksi ja kappas vaan, niissä on niin paljon villaa että ne kutittavat melkein kaikilla ihoa. Mä en pitänyt niitä montaa minuuttia päällä, mutta hitto että kutitti reisistä. Meistä monet ilmoitti, että turha tilata, kun ei niitä voi käyttää. No, ne on pakko tilata koska sitä sopimusta ei kuulemma pysty purkamaan. Eikä siinä mitään, mä ymmärrän sen. Mutta kun johdon asenne meitä kohtaan on, että "ne on tilattu, niitä käytetään tai tulee seuraamuksia". Pitää olla lääkärintodistus -ilmeisesti villa-allergiasta- ettei niitä tartte käyttää. Siis millä v*tun planeetalla meidän pomot elää, kysyn vaan? Eihän se nyt mitenkään oo meidän vika, että se entinen pomo teki paskan päätöksen, mutta meidät siitä laitetaan kärsimään. Tollanen niiden asenne meitä kohtaan muutenkin on. Ollaanhan me tietty vähän alemman luokan kansalaisia... Saatana mitä urpoja ja vtun spedejä. Sitten ihmetellään, kun ihmisillä on paljon sairaspoissaoloja. Että jos me ei viihdytä töissä, niin se on meidän vika kun vaaditaan liikaa tms. Voi luoja. Aaaaargh.

Kun me saadaan se uusi koti ostettua, mä alan katsoa uutta työpaikkaa. Tiedän, että oon jauhanu samaa jo varmaan neljä vuotta, mutta nyt on aivan pakko toimia. Voin rehellisesti sanoa, että ei kiinnosta tehdä parastaan töissä, ei sitten tipan vertaa. Aikasemmin ajattelin, että hui kauheeta jos pomo sanoo jostain. Nyt mua ei vois vähempää kiinnostaa mitä ne musta ajattelee. Jos saisin kenkää, se olis taloudellisesti tosi paska juttu. Mutta en usko, että se olis mikään kolaus mun itsetunnolle. Mutta en mä nyt täällä toivo, että tulispa ne antamaan mulle potkut. Enkä mä ihan holtittomana täällä rötväile. Sen verran mulla on työmoraalia itelläkin. En vaan jaksa välittää tietyistä asioista peen vertaa. Että oikein kivaa on töissä nyt taas. Se on pakko jättää vähän niinkun aivot narikkaan aina aamusin, niin tätä kestää paljon paremmin. Ja tuo talonostoprojekti pitää ajatukset tehokkaasti muualla. Otetaan sille