Meneepä viikot nopeesti. Tuntuu, että just alotin uudet työt, mutta tää tais olla jo viides viikko siellä - tai neljäs - en oo niin pitänyt lukua. Hyvin viihdyn edelleen. Eilen oli järkyttävän pitkä päivä, kun oli kahdeksan tuntia töitä ;) Muuten ollut aika lailla 6-7 tunnin päiviä. Se laskee mun stressitasoa niin ihanasti, että uskalsin taas puolittaa verenpainelääkkeen. Ruvennu menemään paineet niin alhaiseksi, että meinaa pyörryttää monta kertaa päivässä. Ja vasta eilen ymmärsin, kuinka ihanaa on, että työpuhelin ei soi koko ajan. Vanhassa duunissa tuntui, että kaikilla oli asiaa mulle miljoona kertaa päivässä. Ja koko ajan oli kiire. On nytkin tavallaan kiire, että ehtii siivoomaan kodit siinä ajassa, mistä asiakas maksaa. Mutta se on erilaista kiirettä.

Meidän keittiökin edistyy jälleen, kun isäntä aloitti torstaina laatottamaan seiniä. Se ei ole ikinä aikasemmin laatottanut mitään, mutta niin vaan se pistelee menemään netin ja kavereiden ohjeiden mukaan. Mä olen niin ylpeä siitä! Mun ahkera ja taitava mies. Laatatkin on hienot. Vähän jännitti, miltä ne näyttää seinässä. Meillä oli kaupassa mukana pala pöytätasoa, mutta eihän siellä ollut samanlaista valaistusta kun kotona. Mutta hyvältä ne näyttää vielä täälläkin. Ei ne ihan niin samansävyisiä ole keskenään kuin kaupassa, mutta sopivat kuitenkin.

Nyt voisi mennä kysymään, josko isäntä tarttisi jotain apua. En mä juuri mitään tollasta osaa tehdä, mutta voin ainakin pestä välineet ja laastisangon lopuksi. Sen mä osaan...