Työtapaaminen jätti positiivisen mielen. Mä jatkan samoja hommia, joita oon tehnyt tähänkin asti. Jotain pientä muutosta tietysti tulee. Mutta ilmeisesti mun ei tarvitse palvella asiakkaita enää niin paljoa. Eli mä teen hommiani jossain ns. takatoimistossa. Kuulostaa hyvältä. Kun vielä se oikeasti toteutuisi. Niin monta kertaa oon saanu duunin suhteen pettyä, että en jaksa uskoa mitään todeksi ennenkuin se oikeesti tapahtuu.

Kävin äsken puolen tunnin kävelylenkillä. Yleensä tuolla joenvarressa on ruuhkaa. Nyt pysty ohikulkijat laskemaan: 1 koiranulkoiluttaja, 2 pyöräilijää ja 2 lenkkeilijää. Ja minä. Hieman on vetinen keli, sanoisin.

Mutta nyt iltapuuhiin. Eli pesemään tytön hampaat, lukemaan The Talented Mr. Ripleytä ja sitten katsomaan Innoa. Tuo kirja on niin koukuttava, kun en oo ikinä katsonut leffaa kokonaan. En siis tiedä, mitä siinä tapahtuu. Inno taas on loistava ohjelma. Eikä oo yhtään kärsinyt siitä, että Paananen lähti pois. Hienoja sisustuksia ne tekee vieläkin.