No nyt se sitten alkoi -kauan odotettu loma. Ilma on tosi harmaa, mutta ei haittaa. Parasta on, että ei tartte herätä töihin.

Kävin aamulla siellä työkkärin ammatinvalinnassa. Puhuin siellä tuosta toimittajaksi opiskelemisesta. Se psykologi (joka oli muuten tosi mukava) suositteli mulle yliopistoon menemistä. Siis lukemaan joko viestintää tai suomen kieltä. Kummastakin linjasta valmistunut voi työskennellä toimittajana. En oikeesti oo aatellut ikinä tosissani yliopistoon menemistä. Mun mielikuva on, että siellä ne hämähäkinseittien peittäminä horisee jotain mukafiksuja juttuja, eikä tajua normaalielämästä mitään. Lukee kirjoja kun viimestä päivää eikä ikinä valmistu. No okei, oon tavannut yliopistossa opiskelevia ihmisiä, jotka on aivan normaaleja eikä vastaa tuota mielikuvaa. Mä oon vaan jotenkin aatellut, että yliopisto on muita varten jotka on ehkä fiksumpia ja jaksaa lukea.

Se psykologi nauroi mulle, että miksen mä fiksu ja lahjakas ihminen voisi yliopistoon mennä. Ja mä rupesin miettimään, että perkule mikä ettei. Siinä vois samalla tehdä töitä joten perhekään ei kuolisi nälkään. Jos aihe ja varsinkin päämäärä olisi mieluisia, niin kyllä mä varmaan löytäisin sitä motivaatiotakin opiskeluun. Valmistuessani mä tosin olisin hippasen yli 40v., mutta olisihan mulla vielä yli 20 vuotta työelämää edessä. Seuraava tapaaminen työkkärissä on kahden viikon päästä. Pitää funtsata näitä juttuja siihen asti. Jotkut on sanoneet, että ammatinvalinnanohjauksesta ei oo ollut heille mitään hyötyä. Mä kyllä tällä kertaa koin saavani vastiketta maksamilleni verorahoille.