Onpahan tänänen työpäivä takana, ja hyvä niin. Ei ollu yhtään kivaa. Tai osan päivää oli ihan jees, mutta sit tuli taas se paniikki et mä en kerkee tehdä kaikkea. Just ja just ehdin, mutta mä inhoon, että asiat jää noin täpärälle. Välillä tekis mieli vaan jättää hommat kesken ja mennä johonkin käytävälle loisimaan. Kun se tuntuu jotenkin niin toivottomalle toisinaan. Ja sit toisaalta tulee sellanen olo, että mä oon jotenkin huono tai hidas tai laiska tai jotain, vaikka tiedän ettei se oo totta.

Ja meiän tytöltä lähtee kohta puhelin takavarikkoon. Aamulla sovittiin, miten toimitaan koulun jälkeen ja mä erikseen sanoin, että mulle ei kannata soittaa koska töissä on niin kiire. Eiköhän tää sitten soita kuitenkin just pahimpaan saumaan ja rupee vänkäämään, että hän haluaa lähteä leksulta jo aikasemmin. Kun sanoin, että sovittiin kello neljä, niin vänkääminen vaan jatkui. Ja uhkasi lähtevänsä kuitenkin jo kolmelta. Kun sanoin, että mulla on todella kiire töissä ja ei ole aikaa jankata samasta asiasta, tyttö sanoi että hän ei päästä mua puhelimesta pois. Sillon mä näin hetken aikaa punasta. Olis tehny mieli huutaa puhelimeen niin lujaa kun ääntä lähtee, mutta eihän sitä töissä voi. Sanoin vaan, että nyt mä lopetan tän puhelun heippa ja iskin luurin korvaan. Ei soittanut tyttö enää sen jälkeen mulle, mutta isälleen oli soittanut varmaan neljä kertaa. Samasta asiasta. Tänään sovitaan, miten huomenna toimitaan. Ja jos homma ei toimi, puhelin lähtee takavarikkoon. Kun puhe ei tepsi, pitää ottaa järeemmät keinot käyttöön.

Mun tartteis miettiä tekstiä hääkutsuihin, mutta oon niin pahalla tuulella, että nyt ei oo ehkä oikee aika siihen. Tein tossa ruokaa ja siitä tuli melko mautonta. Taitaa olla totta, että ruoasta huomaa millä mielellä kokki on ollut. Kiukkusesta kokista ei gourmeeta saa aikaseksi. Ehkä mä vaan listaan ylös asioita, joita pitää hoitaa häitä ajatellen. Jos siitä vaikka tulis parempi mieli. Saatana.