Jee, taas on viikonloppu. Nyt ei kyl tunnu siltä, et olis ollut töissä viis päivää. Lentokenttä on ollu ku joku aavekaupunki koko alkuviikon. Ei oo paljoo tarvinnu hommia paiskoo. Töissä olin kyllä joka päivä. Todella outo viikko on ollu siis. Mutta kyllä tää viikonloppu mulle silti kelpaa

Tallinnan matka meni kivasti. Vetästiin sellaset hilpeät päiväkännit samalla. Kaikki hääjuomat saatiin mitä pitikin ja saatiin ne vielä ehjinä perille. Sunnuntaina oli taas sellanen olo, että tiesi ottaneensa muutakin ku kokista. Ei auttanu valittaa, ite aiheutettuahan se oli.

Tällä viikolla oon vähän yrittäny treenata tolla prätkällä ajamista. Kyllä se kerta kerralta menee paremmin eikä jännitä enää niin paljoa. Silti mua ärsyttää, koska oon niin kärsimätön että haluisin heti osata ja olla hyvä. Ja sehän taas ei oo mahdollista ihan harjottelua. Pakko vaan yrittää olla kärsivällinen ja harjotella rauhassa. Mutta jo nyt se ajaminen on tosi kivaa tavalla, jota en osaa selittää. Kait se on se tietynlainen vapauden tunne tai joku muu sellanen. Sama asia kun laskettelun kanssa. Mun mielestä sekin on kivaa, mutta en osaa selittää miksi. Nyt mä myös ymmärrän, miksi motoristit haluaa ajaa mutkateillä. Se vaan yksinkertasesti tuntuu kivalta ajaa sillä mutkaan. Kaikista kivointa olis ajaa lujaa mutkaan, mutta eihän sellasta uskalla ees miettiä vielä mun taidoilla. Hiljaa hyvä tulee.

Facebookin kanssa mulle on käyny just niinku aattelinkin. Oon koukussa. En mä siellä nyt tunteja vietä päivittäin, mutta aika kauan kuitenkin. Ja sitten haksahdin vielä sellaseen mafiapeliin siellä, kun kaveri kysyi joukkoihinsa. Mä en edes ymmärrä siitä pelistä läheskään kaikkea, mutta silti se on koukuttanu mut. Prkl. Mä niin tiesin tän. Olis pitäny uskoo itteensä. No ei, on naamakirjassa hyväkin puolensa. Oon löytäny sieltä entisiä duunikavereita ja koulukavereita vuosien takaa.

Häät ne vaan lähenee. Toisaalta tuntuu, et onhan niihin vielä. Ja toisaalta sen tietää, että neljä viikkoa hurahtaa nopeesti. Mul on jatkuva pieni stressitila päällä. Kaikki isot jutut on hoidossa, mutta sitten on kaikkea pientä tehtävää/ostettavaa/päätettävää. Ja sitten ihmiset vielä kyselee, että onko järjestelyt hyvällä mallilla. Sen kun tietäis... No kai ne on, luulisin et on. Välillä tuntuu, et en enää jaksa tätä että koko ajan pitäis olla tekemässä tai miettimässä jotain. Mut toisaalta: kun häät on ohi, ei tarvii enää miettiä mitään noita, että jos nyt yrittää pusertaa homman kasaan niin ei tarvii myöhemmin harmitella. Häiden jälkeen voi sitten keskittyä nauttimaan häämatkasta. Ah, siitä tulee ihanaa. Minä, isäntä ja Sisilia. Punaviiniä, pastaa, pizzaa, jäätelöä, kahvia ja toivottavasti aurinkoa ja upeita maisemia. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Hyvää yötä!