Onpa ollut ihana viikonloppu ainakin tähän asti. Eilen käytiin isännän kanssa romanttisesti prätkällä Mäkissä syömässä. Viimeksi oon istunut pyörän kyydissä kaks vuotta sitten, kun ite ajoin kortin. Enkä edes muista, koska oon istunut kyydissä viimeksi. Isännän edellinen pyörä kun oli sellanen, että siinä ei pystynyt olla kyydissä. Pitkästä aikaa oli kivaa. Varsinkin kun mentiin hiljasilla nopeuksilla. Mä en oikeen tosta kovasta vauhdista tykkää. Nopeat kiihdytykset kyllä ottaa kivasti vatsanpohjasta.

Tänään nukuin pitkään, mut mä olinkin ollut tosi väsynyt koko viikon. Lähdin yksin yhdistetylle pyöräily- ja kätkönettimisreissulle. Isäntä ei lähtenyt mukaan, koska halusi pestä ja vahata auton. Mä yritin sanoa, että pitääkö se just nyt pestä kun on noin hieno ilma ulkoiluun. Se sano, että sateellako se pitäis pestä. Aaargh. Miehet... Mä olin reissussa kolme ja puol tuntia. Kuutta kätköä etin ja kolme löysin. Aivan mieletön keli oli ajella hiljakseen ja katella maisemia. Pitäis ruveta enemmänkin pyöräilemään, kun täällä näyttää noita pyöräteitä olevan tosi paljon ja joka suuntaan.

Reissun jälkeen haettiin kaupasta lohipastan ainekset. Kyllä oli hyvää; tuorepastaa ja lohikastike lämminsavulohesta ja kevätsipulista ja kermasta ja sitruunasta. Siihen vielä patonkia ja punaviiniä kylkeen niin avot. Nyt on masu täysi ja hyvä olo. Jälkiruoaksi on leipäjuustoa ja lakkahilloa. Nyt on vaan niin täysi olo, että pitää odotella ennenkun niihin koskee. Kyllä elämä maistuu makealta toisinaan!