Nyt mä taas koin eilen, että elämässä on jotain johdatusta. En voi puhua jumalallisesta johdatuksesta, koska kyseessä on kuitenkin hyvin maallinen asia.

Olin siis suunnitellut ostavani ruokatilaamme maton/matot ja verhot. Helmikuun lopussa huusin Huuto.netissä yhtä mattoa, mutta en saanut sitä, koska lähdin huudon loppumispäivänä reissuun enkä ollut koneen ääressä korottamassa tarjoustani. Niitä verhokankaita kävin pari viikkoa sitten katsomassa Eurokankaassa, mutta en ostanut, kun siellä oli niin pitkä jono myyjälle.

Eilen sitten surffailin Kodin1:sen sivuilla ja siellä oli juuri sellaisia pellavaverhoja myynnissä, joita olin ajatellutkin. Ja hinta oli jopa hieman edullisempi kuin mitä olisi ollut kankaiden hinta. Plus että säästi ompelemisen vaivan. Katselin myös mattoja ja sieltä löytyi pari sellasta, että kaksi mattoa oli yhteensä noin kuusikymppiä.

Menin sitten illalla Kodin1:seen ja verhot löytyi nopeasti. Mattoja tutkiessa bongasin ihania, paksuja pellavanvärisiä/punasia puuvillamattoja. Sydän pamppaillen katoin hintalappua ja ne oli 65 euroa kappale. Ajattelin, että katon vielä ne muut matot läpi jos sieltä löytyisi jotkut kelvot halvemmalla. Jos ei, niin olisi kai pakko ostaa nuo. Yht'äkkiä katse pysähtyi hyllyn reunaan, jossa oli lappu, että juuri ne matot ja juuri se koko jonka haluan, on maanantaihin asti puoleen hintaan! Teki mieli hyppiä ilmaan ja kiljua. Mä saisin siis molemmat matot tuolla 65 eurolla!!! Silmät kiiluen mä otin siitä kaksi mattoa kainaloon ja lähdin kampeemaan kassalle. Mulla oli varmaan leveä voitonriemuinen virne naamalla, kun tuntui että ihmiset tuijottaa... Mä mietin vaan mielessäni, että tämmöstä mäihää ei voi usein käydä.

Kotona, kun selitin asiaa tohkeissani, mun mies ei tietenkään ymmärtänyt ollenkaan mun iloa. Ja muksu sanoi, että noi verhot on ruman väriset. Että kiittämättömyys on maailman palkka. Se ei kuitenkaan vähentänyt mun intoa. Oli pakko vaihtaa ne verhot heti. Olin niin kärsimätön, että en ees silittäny niitä. Toivottavasti ne oikenee ikkunassa... Imuroin lattian ja pyyhin rätillä, että sain matot lattiaan. Ja kylläpä näytti hienolta sitten! Ne matot tuntuukin ihanalta jalan alla. Kissallekin näytti kelpaavan. Se ei ikinä oo maannut pöydän alla (kun ennen alla oli vaan paljas kylmä lattia), mutta tänä aamuna se kieriskeli siellä. Hyvä, että edes joku meidän perheessä mun lisäksi osaa arvostaa uusia tekstiilejä ;)

Muita ilonaiheita on perjantai, eli karkkipäivä. Lisäksi tänään on muksun syntymäpäivä ja mennään ulos syömään. Eli hampurilaiselle... Juhlan kunniaksi otetaan kyl varmaan jälkiruoatkin. Aika villiä.