Se siitä vapaaillasta sitten. Kun tulin kotiin, tyttö ilmoitti, että ei hän haluakaan mummille ja vaarille. Rupesin sitten syömään ja puolen tunnin päästä hän oli sitä mieltä, että voi mennä kuitenkin yhdeksi yöksi. Pakattiin sitten vaihtovaatteita ja leluja mukaan ja lähdettiin ajamaan mummolaan. Kun oli siellä juotu vähän aikaa kahvia, tyttö vei minut makuuhuoneeseen ja sanoi, ettei hän haluakaan jäädä yöksi kun on niin nuhanen olo. Mulla meinasi kilahtaa totaalisesti. Ensinnäkin se oli päivän kolmas mielenmuutos asiasta. Toiseksi mä oon aina perjantaisin tosi poikki enkä haluais huvin vuoksi pakkailla vaatteita ja ajella edestakaisin. Kolmanneksi mä olin jo visioinut ihanaa huomisaamua isännän kanssa. Ja neljänneksi mun mielestä asioita ei vaan veivailla tollalailla edestakaisin, jos se aiheuttaa muille toimenpiteitä/vaivaa. Vaikka kyseessä olisi lapsi. Nyt suoraan sanottuna vituttaa ihan suunnattomasti eikä kiinnosta jutella kenenkään kanssa. Voin sanoa, että aivan turha tulla muksun vähään aikaan kyselemään, josko veisin häntä johonkin yökylään tai muuten kylään. Mä tiedän, että olen varmaan hirveä äiti, mutta joku raja tollasessa veivaamisessakin. Perkeleen perkele.

Yksi asia, joka myös kiukuttaa, on häiden pitopalvelu. Lähetin pari päivää sitten sähköpostia yhteen hyväksi tietämääni pitopalveluun. Sieltä oli nyt tullut vastaus, että heillä on täynnä jo ensi vuoden toukokuun ne lauantait, joita ehdotin. Että syksyn 2010 päiviä täyttävät kovalla tohinalla. Harmittaa, mutta hienoa että heillä ainakin töitä riittää. Oma vikahan tuo on, kun en aikaisemmin tarjousta lähettänyt. Mä vaan ajattelin jotenkin, että onhan siihen aikaa ja kun ei se ole sitä varsinaista sesonkiaikaa. Eiköhän me kuitenkin joku pitopalvelu löydetä. Jos ei muuta niin joku paikallinen pizzeria, hah. Siinähän olis vierailla ihmettelemistä. Itse en kuitenkaan aatellut ruokia sinne vääntää. Siinä olis hiukka liikaa ressiä tälle tytölle, vaikka vieraita ei monia satoja tulekaan.

Nyt mä taidan mennä olohuoneeseen ja sytyttää kynttilät. Sitten asettaudun sohvalle lukemaan jotain kivaa lehteä ja toivon, ettei kukaan puhu mulle.