Taas se on perjantai. Tää viikko on mennyt huomaamatta ohi. Johtuu varmaan seuraavista seikoista: maanantaina en käyny tanssitunnilla, tiistaina valvoin pitkään firman pizzapartyissa, keskiviikkona menin tosi aikasin nukkumaan ja eilen olin kotona vasta puol ysiltä. Eli kaikkea sellasta, mitä normaaliviikko ei sisällä.

Tänään pitäis viedä tyttö mummolaan, kun me lähdetään (taas) isännän kanssa aamulla Tampereelle. Mennään hakemaan meidän sormukset sieltä. Ihanaa päästä taas kahdestaan vähän johonkin. Nyt vois käydä vaikka kaupoissa pyörähtämässä. Ei viittis ajaa sinne melkeen kahta tuntia, maksaa sormukset ja sitten ajaa takasin kotiin toiset melkeen kaks tuntia. Eihän siinä olis mitään järkeä.

Kämppä on taas jotenki räjähtäneessä kunnossa. En ymmärrä, kuka siellä aina sotkee. Tai itse asiassa ymmärrän: tyttöhän se eniten tavaroitansa levittelee pitkin. Ja sitten joka paikkaa pursuaa lehtiä ja mainoksia, kun niitä vaan pukkaa postilaatikkoon päivästä toiseen. Viime keväänä laitettiin "Ei mainoksia, kiitos" -tarra postilaatikkoon ja se jeesas. Mutta sitten kun isäntä jäi syyskuussa sairaslomalle, se halusi lukea aikansa kuluks mainoksia ja otti sen tarran pois. Nyt sellasen vois taas lätkästä sinne.

Toissapäivänä meinas taas mennä kuppi nurin naapurin takia. Olin jättänyt heidän postilaatikkoon yhtiökokouksen pöytäkirjan, että allekirjoittavat sen ja palauttavat mulle. No näin he oli tehneetkin. Mutta mukana oli lappu: voisiko pöytäkirja olla yhdellä sivulla, että myös allekirjoitukset olisivat yhdellä sivulla. No v*ttu ei voi olla! Jos teksti menee kahdelle sivulle niin sitten se menee. Vai pitäisikö vetää niin pienellä fontilla, ettei siitä saa kukaan selvää? Tuli sellanen olo, että et sitten muusta enää keksinyt valittaa. Mä kyllä tiedän miksi se sitä häiritsi. Se varmaan epäilee, että kun kaikki yhtiökokouksen päätökset on eri sivulla kun allekirjoitukset, mä (tai joku muu) vaihdan sen etummaisen sivun ja väitän että he on hyväksyneet sen. Mutta niillähän on itelläänkin ne molemmat sivut. En oikeesti ymmärrä tollasia ihmisiä. Se äijä on vastahankaan joka asiassa ja keksii valittamista ihme asioista. Sitten se kuitenkin hymyssä suin oli yhtiökokouksesta lähtiessäänkin, että "Yhteisymmärryksessä, yhteisymmärryksessä pitää sopia nämä hommat." Se ite on se, joka kiristää ihmisten pinnaa äärimmilleen. Ainakin mun ja isännän. Äijä kun oli sulkenut oven, niin isäntä totesi että työnnä se yhteisymmärrys perseesees. Loistava kommentti. Joskus tekis mieli sanoa se myös sille suoraan päin naamaa. Mä oon ruvennut miettimään, että sillä ei taida enää olla ihan kaikki himassa. Että josko vanheneminen alkaa vaikuttaa sen aivoihin epäedullisesti. Se on siis noin 70 vee. Onneksi, o-n-n-e-k-s-i se ei asu siinä kuppasessa talossaan. Se ois ihan helvettiä, jos sitä joutuis joka päivä katteleen. Tiistaiyönä, kun tulin taksilla himaan ja näin sen auton, totesin spontaanisti taksikuskille, että ei helvetti naapurin äijäkin on taas täällä. Kuski katto mua vähän hämillisesti hymyillen. En sitten jaksanu sille sen enempää selitellä. Sanoin vaan etten tykkää yhtään koko ihmisestä.

Huh, kylläpä taas rupes nostamaan verenpainetta. Nyt täytyy karistaa naapurin setä mielestään. Jos vaikka tekis jotain työhommia taas välillä.