Taas on aika vierähtänyt rikollisen nopeesti. Nyt kun on loma ja kerrankin aikaa, niin aattelin päivittää tänne kuulumisia.

Se oppisopimusjuttukaan ei - ylläri, ylläri - onnistunut. Sinne pääseminen riippui siitä, saako appiukko yhden uuden asiakkaan. Sen se kyllä sai, mutta asiakas sanoi, että heidän firmansa kirjanpitoon ei saa kulua niin monta tuntia kuukaudessa kuin tarjoukseen oli laitettu. Siinäpä meni sitten mun paikka, kun ei lisätuloja tullutkaan niin paljon kuin piti. Hän lupas kuitenkin, että katsotaan asiaa uudestaan kesän alussa tai syksyllä. Ärsyttävää odottelua, mutta eipä tässä muukaan auta.

Olen kyllä hakenut muita töitä tähän väliajaksi, mutta mihinkään en ole päässyt haastatteluun edes. Tällä seudulla ei hirveesti ole töitä tarjolla - ainakaan mulle sopivia. Helsingissä olis paljon vapaita paikkoja, mutta en halua yhtään pidempää työmatkaa enää. Jossain vaiheessa rupesi hirveä epätoivo hiipimään, kun oli laittanut hakemuksia ja mistään ei kuulu mitään. Muutaman päivän mietin, että ei musta ole mihinkään ja joudun olemaan eläkkeeseen asti tuolla töissä. Teki mieli juosta mereen. Se meni onneksi ohi. Jostain löytyi joku pieni toivonkipinä taas.

Töissä tuntuu välillä, että istuu uppoavassa laivassa eikä itse voi asioille mitään. Tuntuu, että pomot ei tiedä eikä osaa mitään. Mutta enhän mä oikeasti tiedä, miten firmalla menee taloudellisesti. Voi mennä tosi hyvinkin. Ihmisjohtamista ne ei kyllä edelleenkään osaa.

Jotenkin kestän ton kuitenkin paremmin kuin ennen. Osittan siihen auttaa se, että verenpaine on kohdillaan. Lääkitys mulla on vielä, mutta oon annosta jo puolittanut ja jossain vaiheessa voin toivottavasti luopua niistä kokonaan. Osittain auttaa D-vitamiini ihme kyllä. Kävin loppusyksystä ostamassa niitä ja oon nyt iltaisin paljon pirteämpi kun ennen sitä. Pitäisi muistaa vaan joka syksy hommata niitä niin, että riittäisivät talven yli. Yritän myös pitää yllä sellasta mielialaa, että se on vaan työtä ja mä pääsen sieltä kyllä pois, vaikka en välttämättä just tässä kuussa. Onneksi on perhe ja ihana koti <3

Kodista puheenollen: nyt ollaan taas päästy siirtymään remonttihommissa eteenpäin. Kolmisen viikon päästä meille tulee uudet keittiökaapit!!! Sitä ennen pitää paneloida keittiön katto uudestaan ja maalata seinät yläkaappien yläpuolelta. Meidän talo kun on niin fiksusti rakennettu, että ensin on laitettu keittiökaapit kiinni ja sitten vasta tehty parketti ja kattopanelointi. Kaappien väreistä päästiin helposti yksimielisyyteen (mustanruskeat alakaapit ja valkoiset yläkaapit). Välitilan laatoitus sen sijaan tuottaa ongelmia. Mä tykkäisin sellasesta kiventyyppisestä laatasta, mutta ne taitaa olla tosi epäkäytännöllisiä keittiössä. Tykkäisin myös jostain vaaleasta laatasta, mut jos se ei ole ihan valkoinen, niin riiteleekö se sitten niiden yläkaappien kanssa? Jos laatat taas on valkoset, niissä pitää olla jotain extrajujua, ettei ne muistuta edes etäisesti nykyisiä laattoja. Noi on tollaset aivan valkoset ja kiiltävät, 15*15 sentin neliöt. Ehkäpä me kuitenkin löydetään jotain molempia miellyttävää sopivaan hintaan kun sen aika on.

Tänään on viimeinen virallinen lomapäivä. Maanantaina taas töihin puurtamaan. Ollaan oltu loma kotona ja tää on ollut aika kivaa ja rentouttavaa. Usein kun harmittaa, ettei ehdi olla tarpeeksi kotona kun täällä kuitenkin viihtyisi niin hyvin. Mä rupeen kyllä taas saamaan jo yliannostuksen perheestä, kun ollaan yhdessä 24/7. Huomenna tyttö menee onneksi mummille ja vaarille yöksi. Mä en kyllä ole yhtään kotiäitityyppiä, kun en kestä perhettä edes yhtä viikkoa. Kauhee äiti mä oon... Mä vaan tarvitsen omaa aikaa. Kaikki aina neuvoo tähän, että lähde käymään jossain yksin. No joo, kyllähän mä käynkin, mutta se ei ole se pointti. Haluaisin olla rauhassa nimenomaan kotona. Se on uskomatonta, miten paljon ääntä voi lähteä yhdestä 9-vuotiaasta, joka tuntuu rakastavan omaa ääntään. Lisäksi se on tosi herkkä suuttumaan ja isäntä taas tykkää yleisesti ärsyttää ihmisiä, jotka ärsyyntyy helposti. Ne on siis oikein mukava yhdistelmä :/ Yleensä ne tappelee telkkarin kattelusta. Välillä käyn sammuttamassa telkkarin ohimennessäni niiden kinastellessa. Saahan ne sen takasin päälle helposti, mutta ehkä rauhottuvat vähäsen. Menipä tää taas valittamiseksi ;P Ens viikolla varmaan taas valitan, kun ei saa olla tarpeeksi kotona. Pitää sitten tulla lukemaan toi ylläoleva.

Nyt pitää lähteä karkkipäivän ostoksille. Saatanpa ostaa pullon punaviiniäkin, kun on palkkapäivä ja kaikki. Hyvää viikonloppua kaikille!