Eilen käytiin tekemässä loppukauppa uudesta talosta. Se summa maksettiin shekkinä ja mun oli pakko pidellä sitä shekkiä vähän aikaa sormissani ennenkun ojensin sen myyjille. Tuskin enää sellasia summia saa kerralla käteensä. Olis tehny mieli myös ottaa valokuva, mutten kehdannu  Vanhasta asunnosta saadaan loppurahat vasta kahden viikon päästä, joten tässä kahden viikon ajan meillä on niin paljon lainaa, että tuskin tulee enää ikinä olemaan. Kun eihän me olla vanhaakaan lainaa maksettu kokonaan pois. Mutta se on vaan väliaikaista, joten lähinnä se summa naurattaa tällä hetkellä. Sitten ei enää naurattaisi, jos ne meidän asunnon ostajat ei syystä tai toisesta pystyisikään maksamaan.

Alunperin meidän piti päästä uuteen taloon ensi sunnuntaina. Nyt ne myyjät sanoi, että heille tulee muuttoauto perjantaina, joten jos kaikki on sen jälkeen ok, me päästään sinne jo lauantaina!!!!! Millä mä nyt enää saan unta näinä kahtena yönä? Ne jättää avaimen jompaankumpaan vastapäiseen naapuriin, joten samalla tulee nähtyä sitten ekat naapuritkin.

Tiistaina mennään tytön kanssa tapaamaan uutta opettajaa. Lisäksi oon ottanut selvää uuden kotipaikan tanssituntitarjonnasta ja sieltä löytyikin yksi hyvältä kuulostava paikka. Se ei oo ihan lähellä meidän kotia, mutta siellä oli sopiva tunti sekä mulle että tytölle. Kaikki loksahtelee ihanasti kohdalleen.

Paitsi töissä: täällä kaikki menee vaan huonompaan suuntaan. Mun ajatus tällä hetkellä on, että pakoon ja äkkiä. Muuton takia joutuu odottamaan jonkun aikaa, ennenkun voi aloittaa työnhakuprosessin. Ilman muuton tuomaa lisäboostia mä alottasin työnhaun jo nyt, koska ei täällä kestä olla. Työkaverit on ok, ainakin suurin osa, mutta nuo isommat pomot sitten ei. Mä en ymmärrä miltä pohjalta ne johtaa tätä firmaa tai että mitä ne miettii tehdessään päätöksiä. Mun mielestä niillä on focus aivan hukassa. Mut hei, mitäs mä tiedän firman johtamisesta, pelkkkä yo-merkonomi kun olen. Sitä vaan en ymmärrä, että niitä ei tunnu yhtään huolestuttavan se että ovi käy niin tiuhaan. Mulla on varmaan hartiat koko ajan jumissa just sen takia, kun istun tässä oven vieressä...

Jos mä olisin pomo ja kaikki haluaisi vaan lähteä pois, niin kyllä mä olisin aivan pirun huolestunut. Kun meiltä lähtee hyviä työntekijöitä ja loput on ihan poikki ja kaikki valittaa kaikesta. Mulla on tosi ristiriitanen olo, kun toisaalta haluaisin tehdä työni hyvin, mutta toisaalta en välitä kärpäsen kakan vertaa. Mutta jos mä teen työni huonosti, siitä kärsii työkaverit ja sitä mä en halua. Voisin sanoa, että työmotivaatio on melko nollissa. Toisinaan tulee sellasia kirkastumisen hetkiä, että jaksaa yrittää, mutta usein sitä vaan huokailee tässä. Niinkun nytkin. Mun pitäis vielä tunti tässä jäkittää, jos meinaan tehdä plussaa itelleni varastoon. Kaikki hommat on jo tehty, enkä todellakaan aio tehdä mitään ylimäärästä. Vaikka kivempaa se olis täällä aikaa viettää tekemällä jotain. Ei vaan jaksa välittää eikä kiinnostua. Pitää kyllä yrittää olla kotona valittamatta, koska isäntä-parkakin on aivan kypsänä mun työtilitykseen. Mä tiedän sen, mutta en voi olla silti selittämättä asioita sille. Luulen, että jos olisin herkempi ihminen näyttämään tunteita, saattais tulla itku silmään useestikin tän ahdistavan työtilanteen takia. Nyt vaan valitan ja huokailen.

Noh, mutta yritetään pitää focus ylihuomenna (jos hyvin käy) alkavassa remontissa ja uuteen ihanaan kotiin ja kotikaupunkiin muuttamisessa. Sillä fiiliksellä jaksaa taas jonkun aikaa.