Nyt on kyllä taas pinna niin kireellä, että. Eikä oo vasta kun kolmas aamu sen jälkeen, kun muksu tuli mökiltä kotiin. Ensin tönin sitä hereille viis minuuttia. Kävin välillä pesemässä hampaat ja menin kattomaan, olisko vaatteet jo päällä. No ei ollut vaan se kuorsas selällään. Herättelen sen taas ja se nousee istumaan. Käyn suihkussa. Meen katsomaan, onko vaatteet päällä. Taas se nukkuu selällään. Nyt saan sen ylös, mutta siihen, että se saa pikkuhousut päälle, kuluu noin 25 minuuttia. Hän haluaa katsella valokuvia ja sovitella, minkä mekon laittaa päälle. Uhkaan, että tänään ei käydä karkkipäiväostoksilla, jos ei hampaita ole pesty siihen mennessä, kun pitää lähteä. Uhkaus olisi toteutettu, mutta ei tarvinnut kun hampaat saatiin pestyä. Tosin ei sitäkään ilman kiukkua. Seison vieressä ja yritän meikata. Tytöllä kastuu käsi ja hän pyyhkii sen mun paitaan! Läppään käden pois ja hän rupeaa huutamaan, että mä löin häntä. En muuten lyönyt, läppäsin vaan sen käden suutuspäissäni pois siitä. Siitähän saadaan sitten huutoa taas vähäksi aikaa. Kerään meikit ja meen keittiöön meikkaamaan, kun pinna on ratkeamispisteessä.

Tähän lisäksi isäntä mäkättää, että oon sotkenu keittiötä, kun oon tehnyt leipiä. Siinä vaiheessa ei vois vähempää kiinnostaa. Ja että mun pitäisi itse olla nopeampi aamulla, että ehtisin paimentaa muksua. Ja kun en ehtinyt tänä aamuna kammata tytön tukkaa ihan kunnolla, niin saan sitten kammata sen huomenaamunakin, ettei hänen tarvitse kuunnella sitä huutoa kun se on takussa. Se aamukiukku on näköjään tarttuvaa lajia. I just love my family sometimes...

Normaalisti sitä ajattelis, että onneksi pääsee pakenemaan töihin. Mutta kun sen tympiintymisen tietää jo aamulla. Että ei täällä niin nautittavaa ole. Täällä valitetaan, että en myy tarpeeksi. Tai ei suoranaisesti valiteta, mutta aistittavissa on. Kotona valitetaan muuten vaan ja kitistään joka asiasta. Että mihin tästä nyt sitten lähtis pakoon. Yksin mökille? Puoleksi vuodeksi trooppiselle saarelle? Vaatekomeroon? Verenpaineet varmaan tapissa jo heti aamusta. Mitähän tästäkin päivästä tulee...