Nyt se rupee äitienpäivä olemaan lopuillaan. Meillä ei sinänsä sitä oo juhlittu erikoisesti. Aamulla piti odottaa vaan sängyssä, että perhe tulee herättään. Teki mieli jossain vaiheessa huutaa, että tulkaa jo kun rupes olemaan jo aikamoinen vessahätä  Mutta sitten siellä olikin pöydässä kahvit ja leiväntekotarvikkeet valmiina ja kauniisti aseteltuina. Tytöltä sain ihanan kortin, isännältä en mitään, mutta se prätkähän oli yhdistettynä kaikki mahdolliset lahjat lähivuosina.

Sitten käytiin kylässä mun vanhemmilla. Mummo oli kans siellä. Äitee oli tehny maittavat pöperöt ja kakkua vedettiin niin notta napa ruskas. Kotiin tullessa olis nukuttanu kovasti, mutta käytiin vielä metässä hakemassa koivunoksia häiden pöytäkoristelua varten. Oli jotenkin tosi syyllinen olo, kun niitä saksin. Vaikka se ei ketään haittaa, niin ei kai se ihan luvallista ole. Saattaa olla, että niihin kerkiää tulla niin isot lehdet ennen häitä, että joutuu vielä toiset oksat hakemaan hääviikolla. Sen näkee sitten. Jätin noi nyt vesiämpäriin matontamppaustelineen päälle, ettei rusakko syö niitä lehdenalkuja.

Sain tänään myös lähetettyä meidän vihkipuheen sille vihkijälle. Että mä oon nysvännyt sitä. Isäntä on jo pari kertaa sanonut, että lähetä nyt vaan se, se on ihan hyvä. No nyt se on lähetetty ja nyt sitä ei enää muuteta. Äsken sain myös lähetettyä pitopalveluun lopullisen vierasmäärän ja muun siihen kuuluvan. Kai tää homma aika hyvin on hanskassa.

Kaaso teki mulle vappuna koekampauksen ja se oli niin nätti, että en olis halunnu purkaa sitä vielä seuraavana iltanakaan. Ja se ei edes käyttäny siihen hirveesti aikaa, kunhan testasi vaan tarvikkeita. Se sanoi, että häissä se on vielä hienompi. Ihanaa! Ja sitten mulle tulee orkidea tukkaan, kun ei mitään morsiuskimppua tule. Ja se orkidea saa korvata hunnunkin. Mun mielestä morsiuskimppu muutenkin on ihan turha kapistus. Eihän sillä oo muuta tarkotusta kun näyttää nätiltä, kun kävelee kirkon käytävää. Muun aikaa se on vaan tiellä. Ja siitä ilosta ihmiset on sitten valmiita maksamaan monta kymppiä tai jopa yli satasen. Minen vaan ymmärrä, mutta kukin tekee tavallaan.

Innolla odottelen häitä, mutta on se tavallaan helpotus sitten kun ne on ohi. Ei tartte joka hetkeä kuluttaa miettimällä, että mitä järjestelemistä on vielä jäljellä ja kenelle pitää lähettää sähköpostia ja mitä pitää ostaa. Mitenhän sitä osaa ollakaan, kun saa vaan -olla? Sitä odotellessa