Jopas taas lykkäsi sään tänne! Aamulla oli auton päällä niin paljon lunta, ettei ookaan tänä talvena vielä ollut. Sitten kun lähdin ajamaan töihin, näin kundin joka ajo mopolla jalkakäytävällä. Oli pakko näyttää sille peukkua, koska onhan toi aika sissimäistä toimintaa jo.

Duunin parkkipaikalta kun kävelin töihin, niin rupesi kyrsimään isolla k...ädellä. Lunta tuprutti niin pirusti ja se oli jotenki niin terävää, että sattu naamaan. Sitten meni kunnon lumikökkö silmään ja silmä rupes vuotamaan = meikit valuu. Käveleminen oli vaikeempaa kun autolla ajo, vaikka tietkin oli ollut aika puuroa ja liikenne hidasta. Kyllähän täällä työpaikalla autotiet aurataan heti, että taksit ja turistit pääsee kulkemaan. Työntekijöistä ei oo niin väliä. Kyllähän me voidaan kahlata parinkymmenen sentin hangessa hirveessä vastatuulessa. Tästä kentän eestäkin oli lumet vedetty pois ajotieltä ja suoraan sen suojatien päälle, jota ihmiset käyttää paljon. Ai tabernaakkeli mää sanon. Joku talvi, kun tuli lunta, ne kyllä auraili noita jalkakäytäviäkin. Mutta ne oli sitten sellasia sikamaisen lipakoita surmanloukkuja, kun se lumi painautui sellaiseksi tiiviiksi levyksi siihen. Parina aamuna lipsutin töihin ryppyreikä tiukalla, kun jännitti niin paljon. Sitten yritin soittaa kunnossapitoon, että josko ne vois tehdä jotain asialle. Mutta eihän ne vastanneet. Ei oo kiva töihin kävellessään pelätä -ei nyt ehkä ihan henkensä, mutta -ehjien raajojensa puolesta.

Pitää iloita siitä, että SAA istua koko päivän täällä sisällä lämpimässä ja tuulelta turvassa. Ja ehkä puuhastella jotain työhommiakin samalla.