Treffasin eilen kolme kauppisaikaista naispuolista luokkakaveria. Meillä on vakiintuneet treffit joka kevät samassa ravintolassa. Mielettömän ihanaa oli nähdä ja jutella. Me ollaan kaikki synnytty kolmen vuoden sisällä ja kaikilla on lapsia. Vanhin lapsista 11 vee ja nuorin 2 vee.

Mä tajusin, että enhän mä nää säännöllisesti kaveripiiristä ketään, jolla olisi suunnilleen samanikäisiä lapsia kun meidän tyttö. Pitäisi nähdä. Kun ei pääse jakamaan kokemuksia kenenkään kanssa, tulee sellainen olo, että muilla menee kaikki hyvin ja lapset on helpompia kuin meillä yms. vaikka se ei sitten välttämättä olekaan totuus. Todella huojentavaa oli kuulla, että muut ovat toisinaan myös yhtä poikki. Ja että mä en olekaan superitsekäs ihminen, kun toisinaan hermostun lapsen jatkuvasta huomionkaipuusta.

Yksi näistä luokkakavereista oli opetellut rentoutusterapiaa. En muista, millä nimellä hän sitä kutsui. Ideana on, että saadaan kroppa ja mieli rentoutumaan niin, että saadaan alitajunta toimimaan omaksi hyväksi. Kroppaan on tullut ns. lukkoja kaikesta, mitä ihmiselle on tapahtunut. Lukot voivat olla pitkältä ajalta asti ja ne vaikeuttavat elämää. Tämä rentoutus auttaa avaamaan niitä. En tiedä, menikö se juuri noin, mutta noin minä sen ymmärsin. Hän sanoi, että mielellään tekee näitä rentoutuksia ilmaiseksi nyt, että saa itse harjoitusta. Mua kiinnostaa tuo tosi paljon, joten lupasin mennä. Jännittää etukäteen, että mitä kaikkea sieltä voi nousta esiin. Tajusin eilen, että mulla on aika paljon jäänyt asioita käsittelemättä aikoinaan. Mä oon aina paahtanut vauhdilla eteenpäin enkä ole halunnut jäädä märehtimään menneitä.

Tuntuu myös, että mulla on nyt jotenkin mieli tukossa ja mä en osaa ollenkaan rauhoittua. Jos joskus on joku hetki, ettei justiin tarviaisi tehdä jotain, mä stressaan kuitenkin jostain tulevista asioista joille ei voi vielä mitään. Koko ajan on sellainen pieni stressitila päällä aivan turhaan. Mä luulen ja toivon, että siitä rentoutustreenistä on apua mulle. Jos mä vihdoin vaikkapa keksisin, mitä haluaisin elämässäni tehdä. Siis noin niinkuin työn kannalta. Mä oon täällä töissä koko ajan toinen jalka oven välissä, mutta en oikein tiedä haluaisinko vain vaihtaa työtä, opiskella jotain ihan uutta vai mitä. Mä myönnän, olen henkisesti sekaisin tällä hetkellä