Taas sitä on niiiiin poikki työviikon päätteeksi. Varsinkin kun on ollut tätä tyhmää flunssaa koko viikon. Me ollaan nyt illalla pelattu Unoa, kun saatiin kortit ostettua eilen. Se oli tyttären idea ja hyvä sellainen. Siitä on vuosia aikaa, kun oon Unoa viimeksi pelannut enkä muistanut että se on noin kivaa. Samalla mussutetaan karkkia ja etikkasipsejä. Suuri ilo pienistä asioista

Vielä ei olla löydetty hääpaikkaa, mutta eihän tässä nyt vielä varsinaista hätää ole. Eiköhän se paikka jostain löydy. Nyt en ainakaan jaksa siitä stressata.

Eilen oli yhtiökokous ja siitäkin selvittiin hengissä. Aitakiista jatkui vielä. Nyt sovittiin, että mitataan tontit uudestaan ja verrataan tulosta kiinteistöverolaskelmaan. Että varmasti sitten saadaan se oikein ja kaikki maksaa mitä pitääkin. Tämän olisi voinut selvittää jo muutama vuosi sitten, jos naapurin setä olisi osannut esittää asiansa eri tavalla. Olisi vaikka tullut sanomaan, että hänen mielestään laskelma on tehty jotenkin väärin että voisiko sitä tarkistaa. Mutta hän tuli sillä asenteella, että me ollaan suunnilleen hänen maillaan ja maksetaan liian vähän jne jne. Sedälle terveisiä, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ikävä sanoa, mutta hän vahvistaa mun mielikuvaani siitä, että vanhat uskovaiset miehet on niitä ärsyttävimpiä. Mulla ei ole mitään uskovaisia ihmisiä vastaan, mutta tuollainen mielikuva mulla on pelkästään omiin kokemuksiin perustuen.

Huomenna on isännän duunikaverin synttärit. Tyttö menee mummolaan hoitoon niin me päästään kunnolla rypemään ja rälläämään  Taas on ongelma, että mitähän sitä jois. Siideriä en halua. Valkoviinistä en tiedä, uskaltaako sitä juoda. Kun sitten saattaa taas oksu tulla, kun lipittää sitä kuni siideriä ikään. Voi voi, vanha ihminen eikä vielä ole edes juomaan oppinut... No, kattotaan mitä sitä huomenna Alkosta tarttuu mukaan.

Mutta nyt takaisin Unon pariin!