Ei oo mitään ihmeellistä tapahtunu, mutta ajattelin silti päivittää tätä. Viime lauantaina oli kaverin synttärit. Oltiin siellä koko perheen voimin, minä kuskina. Oli yllättävän piristävää juhlia tuolla lailla selvinpäinkin :) Sunnuntaina kävin taas hakemassa pari kätköä. Ulkoiltua tuli noin kolmisen tuntia, mutta mikäs oli ulkoillessa kun oli niin loistava sää! Sellaisia viikonloppuja sais olla useamminkin.

Seuraavasta viikonlopusta on kyllä reippailu kaukana: ollaan lähdössä mökille kavereiden kanssa. Ollaan jo suunniteltu yhden kaverin kanssa, et me istutaan automatka takapenkillä ja vedetään nollauskännit. Molemmilla vähän stressiä pukannu tässä niin suotakoon se meille. Tarkoitus olisi olla tillintallin huomenna ja sivistyneemmin ja tahtia hiljennellen lauantaina. Että pystyy sitten lähtemään kotiin sunnuntaina. Lapsi ei lähde tälle reissulle yllättäen mukaan, vaan nauttii laatuajasta mummin ja vaarin kanssa.

Tällä viikolla oli tuo Kauhajoki-incidenttikin. Aivan hirveä juttu. Mä olin täällä töissä tippa linssissä, kun luin netistä toissapäivänä tilanteen etenemistä. En tiedä miksi mä koen kaiken tällaisen niin vahvasti, vaikka siellä ei ketään mun tuttuja/sukulaisia ollutkaan. Sama juttu oli viime vuonna sekä sen tsunamin jälkeen. En siis viitsi enää paljoa uutisia lukea, kun niistä tulee niin ahdistunut olo. Käsittämätöntä, sitä tuollainen on.