Viime perjantaina soittivat tuosta paikasta, johon lähetin hakemuksen. Pääsen työhaastatteluun!!! Se mies ei kummemmin mitään selitellyt, kysy vaan että treffattaisko ens viikolla joku päivä. Keskiviikkona se sitten tapahtuu. Mä käyn tänään oikein ostamassa housut sitä varten. Kokeilin eilen mun suoria mustia housuja ja nehän on niin kireet, että melkeen vinkuu pyllyn kohdalta. Vissiin ovat pienentyneet kaapissa... Ostan uudet ja sopivankokoset, niin ei tarvii jännittää sit, et josko ne ratkee kriittisessä kohdassa. Eipä silti, saattashan se tunnelmaa keventää...

Toisaalta mulla on aika varma olo, että pääsen sinne. Tai siis ainakin mulla pitäis olla hyvät mahdollisuudet. Mutta toisaalta, enhän mä tiedä mitä alan guruja ne muut hakijat on. Ja vaikka mulla on monien vuosien työkokemus, niin ei se ole just samalta alalta, vähän samantapaselta vaan. Ja sitten taas toisaalta, mä oon osoittanut kiinnostusta heidän firmaansa kohtaan jo keväällä. Kai sekin jotain painaa vaa'assa? Mä kysyin siltä mieheltä, että otanko työtodistukset mukaan. Se sanoi, että ota vaan niin voidaan sitten niitä ihailla yhdessä. Siellä haastattelussa on tuo mies (se on hallintopäällikkö) ja sitten firman toimitusjohtaja. Mulla on vähän sellanen olo, että se olis jo päättänyt ottaa mut sinne. Mutta enhän mä tiedä, onko oikeesti näin. Tää epätietoisuus on kauheeta. . .

Meinas tulla paniikki siitäkin, kun olin varannu kampaajan tän viikon torstaiksi. Ja sitten haastattelu onkin jo keskiviikkona. Mun juurikasvulla ja ylipitkällä otsatukalla ei oo kyllä mitään asiaa haastatteluun. Laitoin tekstaria mun kampaajalle, joka on myös mun paras kaveri. Hän ehdotti, että ottaa värit ja sakset töistä mukaan ja tulee värjäämään mun tukan meille lauantaina. Ja näinhän me sitten tehtiin ja nyt kelpaa mennä haastatteluun. Saan kyllä kuulemma tarjota hänelle ruoat ravintolassa, jos pääsen sinne töihin. Se on pieni korvaus noin isosta avusta.

En tiedä, miten tässä pysyy housuissaan keskiviikkoiltapäivään asti. Eniten pelottaa se ketutuksen määrä, joka siitä tulee, jos ne ei valitsekaan mua. Mä tiedän, että siinä tapauksessa tuun olemaan niin maani myyny muutaman päivän ajan ettei oo tosikaan. Mun tunteet kun ei ikinä oo pieniä ja tasasia, vaan ne tulee isoina ja kovaa. Vaan eipä auta kun odotella ja valmistautua henkisesti tulevaan. Hui.