Tänään meillä oli tapaaminen pitopalvelun kanssa. Nyt on vähän aikaa taas helpottunut olo, kun on saanut hääasioita hitusen eteenpäin. Menu saatiin lyötyä lukkoon ja aikataulu mietittyä. Oli helpottavaa, kun ammattilainen osasi kysyä oikeat kysymykset. Ties mitä olis jäänyt miettimättä/suunnittelematta, jos olis ite alkanut säätämään. Hinta-arviokin oli vähän pienempi kuin mitä olin ite laskeskellut. Tästä on hyvä jatkaa.

Paikka on varattu jo toukokuussa. Se on Kesärinteen leirikeskus Rusutjärvellä. Näytti symppispaikalta ja on just meille sopiva. Tarpeeksi pieni sali, kun väkeä tulee maksimissaan 50. Sauna löytyy, on kivasti pihaa ja yöksi voi jäädä. Yöpyminen maksetaan samalla paikkavuokran kanssa, joten ihmisten ei tarvitse itse kustantaa siitä mitään.

Seuraava hankittava on valokuvaaja. Halutaan, että se tulee ottamaan ne poseerauskuvat sinne paikanpäälle ja että ainakin osa kuvista otetaan ulkona. Mulla on muutama kuvaaja, joilta aattelin kysyä hinnat ja valita sitten niistä.

Sen jälkeen voi ruveta miettimään pikkuhiljaa pukua. Ajattelin ihan iltapukua. En koe enää, että sellanen valkonen morsiuspuku olis mun juttu. Silti niitä pitää vähän vertailla. Huntua ei tule. Eikä morsiuskimppua. Mä en halua koko iltaa huolehtia jostain kukkakimpusta ja raahata sitä mukana. Jos oikeita kukkia tulee, niin ne laitetaan mun tukkaan kiinni. Ja sormuksia pitäis käydä vähän kattomassa. Sellainen, jota alunperin halusin, osoittautui yllättäen niin kalliiksi että nou wei. Pitää siis keksiä jotain edukkaampaa  Ja sitten tarttee miettiä mitä alkomahoolia sinne tarvii ja kuinka paljon. Ja ne pitää hakea tai tilata Tallinnasta. Mutta sekään ei oo vielä tän hetken juttu.

Kutsuja en uskalla ruveta edes miettimään vielä, kun siihen on niin pitkä aika vielä. Ja mulla on muutenkin niin paljon asioita mielessä, että kaikkea ei voi miettiä samanaikaisesti. Jos yrittäis hoitaa näitä hommia nyt rauhassa asia kerrallaan, niin pysyis edes jotenkin tolkuissaan. Kiva on suunnitella omia häitä, mutta oon mä kuitenkin sellainen stressierkki, että saan revittyä stressin vaikka tikusta jos niikseen tulee... Malttia siis kaivataan. Onneksi isäntä on aika rauhallinen tapaus, että ehkä se saa rauhoitettua muakin.