Tylsää, tylsää, tylsää. Siis täällä töissä. Viel pitäis ainakin tunti kärsiä. On mulla jotain hommaa vielä jäljellä, mutta ei kyllä tunniksi. Siispä kulutan aikaa esim. päivittämällä tätä. Mulla on kertynyt miinusta vähän alle kaks tuntia ja ne pitäis korvata. Ylihuomenna tulee lisää miinusta, kun meillä on uuden talon kaupantekotilaisuus pankissa klo 10.15. Ja lisäksi haluaisin kerätä plussaa nyt mahdollisimman paljon, että vois lähteä aikasemmin töistä joka päivä, kun tehdään remonttia. Taitaa jäädä haaveuneksi. Ei täällä jaksa elävä Erkkikään kökkiä paljon ylimäärästä. Tarttis vaan yrittää pakottaa ittensä heräämään aamulla vaikka puol tuntiakin aikasemmin. En kyllä tiedä, miten sekään onnistuis. Joka aamu on niin pirun vaikeeta päästä ylös sängystä.

Mä en jaksais yhtään odottaa muuttoa. Tai siis yleensä sitä, että pääsis sinne tekemään remonttia. Ärsyttävää, kun ei voi tehdä muuta kun pakkailla tavaroita ja siivoilla kaappeja tyhjemmäks. Ja kaikista ärsyttävintä on, että muun perheen mielestä suunnilleen mitään tavaraa ei saa heittää pois. Vaikka on isompi asunto tulossa, niin tarviiko silti säilyttää sellasta tavaraa, jota me ei käytetä? Vaikka se olis hyväkuntosta. Kysyn vaan. Sunnuntaina siivoilin vähän keittiön kaappeja ja sieltä löyty noin kymmenen erilaista tarjoiluvatia. Mä olin sitä mieltä, että viedään osa niistä vaikka Kierrätyskeskukseen. Mutta isäntäpä katto niitä ja sano, että ei me tollasista hyvistä vadeista luovuta. Järkkäsin ne sitten uusiin pinoihin ja työnsin takasin kaappiin. Huoh. Pitäis lähettää perhe johonkin ja jäädä yksin siivoilemaan niin saisi jotain aikaseksikin. Tai sit jos ei vaan kyselis mitään, vaan veis ne ylimääräset tavarat kaikessa hiljasuudessa pois. Kukaan niiden perään kuitenkaan muistais kysellä.

Vaikka me ei tehdä muuta kun muutetaan noin 40 kilometrin päähän, musta tuntuu kuin tässä olis isompikin muutos kyseessä. Aluksi ajatus oman kodin jättämisestä (ja myymisestä jollekin vieraalle) tuntui aivan kauheelta, mutta nyt mä en jaksais odottaa että pääsee tutustumaan uuteen kotipaikkaan. Mä niin odotan kävelyitä merenrannalla ja paikallisia joulumarkkinoita ja läheisissä metsissä samoilua. Ja muutenkin tutustumista paikkoihin vaikka autolla ajellen. Mä luulen, että me tullaan viihtymään siellä todella hyvin. Ja vaikka tää talo ei ole mikään unelmien koti, johon oltais ihastuttu ensinäkemältä, se on tällä hetkellä tarjolla olleista paras meidän kannalta. Se on tosi kiva ja me tehdään siitä vielä kivempi  Kun mietitään, mitä me lähdettiin hakemaan, tästä löytyy jokaiselle jotain. Tarvittiin yksi huone enemmän ja rauhallisempi ympäristö ja ne myös saatiin. Isännälle saatiin autotalli värkkäilyä varten, tytölle sopiva koulumatka ja asuinalue jolta luulisi löytyvän muitakin lapsia, mä taas pääsin lähelle luontoa. Plussana saatiin takka ja kaks vessaa. Ainoa, mikä ei toteutunu (mun) haaveista, oli se että naapurit olis vähän kauempana. Mutta kaikkea ei voi saada. Olen kyllä tyytyväinen.