Jopas on taas aika vierähtänyt huomaamatta. Töissä on kiire koko ajan (kesä ja turistit) ja kotona ei vaan jaksa mennä koneelle. Ja jos meen, niin naamakirjaan ja Mafia warsia pelaamaan. Oon edelleen hiukkas koukussa siihen. Tai sitten on tällanen keli ja haluu vaan olla ulkona.

Nyt tuntuu kun häistä ja häämatkasta olis kuukausia, vaikka eihän siitä oo kahta kuukauttakaan. Yllättäen ei vielä olla saatu tilattua kiitoskortteja eikä muitakaan kuvia. Niiden häiden eteen sai "stressata" sen verran, että nyt ei enää jaksais mitään siihen liittyvää. Ehkä täs ennen joulua saa jotain aikaseks niiden eteen. Hyviä kuvia oli kuvaaja kyllä ottanut, mikä oli mallit tuntien yllättävää ;) Siellä on oikein varaa valita, ettei tarvii ottaa sitä vähiten huonoa...

Tällä hetkellä meil on niin paljon suunnitelmia, että senkin takia häät on jo unohtunu. Nyt me aiotaan ihan tosissaan muuttaa. Ensin pitää myydä oma asunto. Vaikka se ei mikään unelma-asunto olekaan, niin jotenkin tuntuu hirveeltä päästää ihmisiä näyttöön meidän Kotiin. Ja sitten pitää muuttaa pois ja mun kukatkin jää sinne pihalle, sniif. Mutta mitään uuttahan ei voi saada, jos ei luovu vanhasta. Jossain välissä mietittiin tässä jopa rakentamista, kun ei sopivia asuntoja oikeen löytynyt. Mutta nyt niitä on taas ruvennut löytyyn. Eiköhän sieltä joku kiva meillekin irtoa. Pankista kysyttiin jo, saadaanko lisää lainaa ja kyllä saadaan. Jos ei uutta löydy ajoissa, niin sitten pitää muuttaa vuokralle joksikin aikaa. Mutta sen kanssa on sitten vaan elettävä.

Toinen suunnitelma on päästä vihdoin ja viimein talvella Thaimaahan perheen kesken. Matkatoimistojen matkat on niin törkyhintasia, että taidetaan varata ite lennot ja hotelli erikseen netistä. Vielä ei oo tietoa, koska lähdetään, mutta marraskuusta helmikuuhun on aikahaarukka. Toivottavasti siellä ei mitään levottomuuksia enää ole sillon. Jos on, niin sittenhän me ei tietenkään sinne mennä.

Töiden suhteen mun pitäis kans keksiä jotain. Mun hommissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta firmassa on. En jaksa ees eritellä, mitä kaikkea, mutta kaikenlaista tässä on ollut. Huokailuttaa vaan joka aamu kun tänne kävelee. Ja maanantaisin aina hirrveä angsti. Se ei kai oo ihan normaalia? Tai oon joskus ainakin kuullut huhua, että jotkut ihmiset jopa viihtyy työssään. Valittaa ei kuitenkaan voi avoimesti, kun meille tulee koko ajan uutta ihmistä työhön ja nehän pelästyy heti alkuunsa jos/kun kaikki on täällä naama norsunv*tulla. Onneksi näiden vanhojen työkaverien kesken voi purnata rauhassa, kun kaikki tietää tilanteen. Muuten täällä räjähtäisi joka toinen päivä.

Että semmosta kuuluu tänne. Katotaan, jos sais asiansa jotenkin järjestykseen. Tuntuu, että kaikki on ihan vaiheessa nyt.