Vappu meni rauhallisesti grillatessa, saunoessa ja punkkua lipittäessä. Oli muuten hyvää punaviiniä; australialaista nimeltään Rosemount. Pitää testata muitakin aussiviinejä, kunhan kerkiää. Vappupäivänä käytiin perinteisesti Tikkurilan vapputorilla. Kävelykadulla oli Vasemmistoliiton (yllättäen...) tapahtuma ja siellä oli big band soittamassa ja Jussi Raittinen laulamassa ja Paavo Arhinmäki puhumassa. Tytölle ostettiin tietty pakolliset vappukrääsät ja käytiin torikahvilassa syömässä sillivoileipää ja lettuja. Nam-nam. Mieletön kelikin oli :)

Lauantaina oli mun ja miehen yhteiset synttäripippalot aikuisille. Perjantai-ilta meni siivotessa, yäk. Lauantaina heräsin reippaana jo ennen kasia ja sit rupeskin jo yhden aikaan päivällä nukuttamaan... Mutta ei auttanu. Ruokia piti vääntämäni. Sää oli jälleen loistava; meinasin saada auringonpistoksen terassilla istuessani. Oli niin kuuma, et oli jo vähän veto pois. Vaikka vieraita oli paljon, niin loppujen lopuksi meitä oli baarissa vaan kolme... Mentiin Pinkkuun verestään vanhoja muistoja ja huomattiin, että ollaan tosiaankin vanhoja. Suurin osa asiakkaista oli varmaan häthätää 20 vee. Ne on varmaan kattonu, että mitä noi fossiilit täällä tekee. Varokaa, ettei lanne murru kun ketkutatte... Ihan hauskaa kyllä oli, kun pääsi tanssimaan. Jostain kumman syystä ei ollu taksijonoakaan ollenkaan, kun vähän ennen neljää päästiin sinne asti. Johtu varmaan tuosta vapusta, ettei ihmiset jaksanu lähteä ulos. Tai sitten ne oli matkoilla tai jotain. Taksijonossa ne ei ainakaan olleet. Ja hyvä niin. Kotiin kun pääsi, väsytti niin paljon, että piti heittää taskukebab jääkaappiin odottamaan aamua.

Eilen ei ollu huono olo, mutta jälleen kerran väsytti niin perkeleesti. Nousin kahentoista jälkeen sängystä, söin kebabin ja olin muutaman tunnin hereillä. Taas kolmen aikaan takasin sänkyyn pötköttään ja viideltä ylös. Sitten mentiin lunastamaan muksu ja kissa mummolasta kotiin. Piti mennä tosi aikasin illalla nukkumaan, mutta taas venyi puoli yhteentoista. Ja voi miten vaikeeta oli aamulla nousta ylös. Melkeen itketti taas, kun kello soi. No, se on sama asia melkeen joka päivä. Johtuu varmaan osaltaan tästä työuupumuksesta. Ehkä tuo on just sellanen homma, missä se näkyy. Sen lisäksi että asiakkaat on ruvenneet jotenkin ottamaan pannuun. Tai onhan ne periaatteessa ihan mukavia; ainakin suurin osa niistä. Oon vaan jotenki niin väsyny palvelemaan niitä, että tuntuu kun huokailis vaan koko ajan ja näyttäis aina pitkää naamaa. Ja muutenkin huokailututtaa duunissa. Eikös se ole sen merkki, että jotain on pielessä? Ainakin näin oon jostakin lukenut/kuullut.

Onneksi on enää 2,5 tuntia töitä ja sit kotiin. Ja illalla tanssitunnille. Se on aina ihanaa, vaikka nyt onkin vähän sellanen olo, että miten mä jaksan siellä. Ehkä mä selviän.