Ajattelin, että en kirjota tänne mitään laihdutusjuttuja, koska en sinänsä voi sanoa laihduttavani. Mutta kai se on pakko vähän tilittää. Haluaisin nimittäin pudottaa muutaman kilon. Oon 160 cm pitkä ja painan 59 kg. Painoindeksi taitaa siis olla 23, jos laskin oikein. Kolme vuotta sitten, kun lopetin polttamisen (vakituisen), painoin noin 50 kiloa. Että tässä on näppärästi kerätty kolme kiloa vuodessa.

Tohon alkupainoon en varmaan enää tuu pääsemään, mutta jos sais viisikin kiloa pois. Ärsyttää, kun vaatteet kiristää eikä viittis sen takia kuitenkaan uusia ostaa. Oon yrittänyt urheilla. Kesällä kävin kuntosuunnistamassa kerran viikossa. Nyt syksyllä oon myös käynyt suunnistamassa sekä tanssitunneilla. Ja muksun kanssa ollaan yritetty päästä uimaan joka sunnuntai. Ja nyt jos sais käytyä siellä vaeltamassa kerran viikossa.

En mielestäni herkuttele ihan hirveesti. En esimerkiks syö karkkia päivittäin niinkun jotkut ihmiset tekee. Eikä mulla ole vaikeuksia ohittaa karkkihyllyä kaupassa ostamatta mitään. Eilen olin aika ylpee itestäni: otin keksin kahvin kanssa ja selvisin vaan yhden keksin syömisellä. Perjantaisin meillä on herkkupäivä ja sillon syön kyllä karkkia ja sipsejäkin, jos niikseen tulee. Mutta muuten en hirveesti herkuttele.

Mikä siis on mun ongelma? Luultavasti ainakin kerta-annokset ruoissa on liian isoja. Niin isäntä ainakin on joskus sanonut. Mutta mikään ei oo ihanampaa, kun istua mussuttamaan kotiruokaa raskaan työpäivän jälkeen. Oon ehkä osittain myös kadottanut tuntemuksen siitä, onko mulla nälkä vai ei. Saatan siis syödä iltapalaa ihan vain tavan ja mieliteon vuoksi. En siksi, että mulla olis nälkä. Eikä siitäkään ole apua, että mun itsekuri ei ole niitä parhaimpia. Tai sanotaanko, että ne itsekurin hetket ei kestä kauaa. Sanonkin aina, että on mulla selkäranka. Se on vaan kovin joustavaa laatua...

Oon yrittänyt uskotella ittelleni, että urheilun tuloksena mulle olis nyt tullut lihaksia, jotka painaa enemmän kun läski. Onhan se tottakin varmaan, mutta kyllä mulla tossa vatsakummussa olis pienennettävää silti. Ylävatsassa jopa näkyy lihaksia, mutta alavatsa on sellanen hei-olen-neljännellä-kuulla-raskaana -pömppis.

Ei pidä masentua kuitenkaan. Jatkan tätä mun urheilukuuria. Ei siitä haittaakaan ole. Ja jos yrittäis pysyä salaattilinjalla töissä. Vaikeeta se kyllä on, kun tuolla alakerran baarissa on niin hyvät ruoat.