Nyt on päivää vaille eka lomanjälkeinen työviikko takana. Tää viikko on menny tosi, tosi nopeesti. Aika yllättävää, kun luulin että tää tuntuisi pitkältä kuin nälkävuosi. Sen lisäksi mä oon ollut tosi hyvällä tuulella koko viikon. Se vasta onkin yllättävää  Töissä on melko paljon hommaa - tai sitten mä oon vaan todella hidas loman jälkeen - mutta sekään ei mua pahemmin stressaa. Ilmeisesti oon käyttänyt lomani hyvin eli rentoutumiseen. Tää on melko ihana olotila ja mä toivon, että tää kestäis mahdollisimman pitkään.

Yksi selitys mun hyvään pössikseen voi olla, että kävin kesäkuun alussa työhaastattelussa yhdessä paikallisessa pankissa. Olin lähettänyt sinne avoimen hakemuksen toukokuussa. Niillä ei ollut juuri silloin paikkoja avoimena, mutta se pomo halusi joka tapauksessa nähdä mut pikaisesti keskustelun merkeissä. Ilmeni sitten, että pikainen keskustelu tarkoitti oikeaa työhaastattelua, joka kesti reilun tunnin. Melko ovela setä se oli, kun ei siitä etukäteen maininnut. En kerenny jännittää, enkä opetella niitä "oikeita" vastauksia kysymyksiin ulkoa... Hän sanoi, että kyllä mä varmaan sopisin niiden joukkoon, että otapa ihmeessä syksyllä uudestaan yhteyttä. Olisko niillä sitten joku jäämässä äitiyslomalle, mutta se ei voinut vielä siitä sanoa. En tiedä. Odotan kuiteski, että tulis syyskuun alku niin voisi soittaa sille miehelle. Jos niillä olisi sitten tarjota paikkaa, niin ottasin sen vastaan, vaikka se olis määräaikainenkin. Pääsis kuitenkin nykyisestä työstä pois ja lähemmäs kotia.

Jos tuo paikka ei natsaa, niin sitten mua kiinnostaisi opiskella kirjanpitäjäksi oppisopimuksella. Mua kiinnostaa myös sosiaaliala, mutta siinä pitäisi opiskella täysipäiväisesti eikä se käy mulle. Ja sosiaalialasta mulla ei ole mitään kokemusta. Kaikki olis siis aloitettava ihan nollasta. Kirjanpidosta mulla on vähän kokemusta ja kaupallisen alan koulutushan (merkonomi) mulla jo on. Lisäksi tykkään numeroiden pyörittelystä. Mun miehen isäpuolella on tilitoimisto ja se voisi mahdollisesti ottaa mut sinne. Me puhuttiin siitä jo viime syksynä, mutta sillon en uskaltanut siihen ruveta. Palkka on kuitenkin muutamia satasia pienempi kuin mitä nyt saan, eikä me silloin vielä tiedetty millaset kulut tulee uuden talon myötä. Nyt on kulut selvillä ja me kyllä pärjätään, vaikka mä saisin pienempää palkkaa. Että jos vielä kehtais kysyä ottaisko se mut... Opiskelu kyllä kiinnostais mua. 

Kävin lomalla kaks kertaa työkkärin ammatinvalintapsykologilla ja se sanoi, että mulla olis erinomaiset edellytykset opiskeluun. Se perusti tämän vuonna -94 mulle tehtyyn työkkärin "palikkatestiin". Kai se on sitten uskottava. Ja jos nyt sattuisin pääsemään sinne pankkiin, niin luultavasti sieltäkin pääsis jossain vaiheessa jotain opiskelemaan. Varsinkin, jos se opiskelu hyödyttäisi työnantajaa.

Tämmösiä jännittäviä juttuja siis on tiedossa. Ehkä mun hyvä tuuli johtuu sekä lomasta että siitä uskomuksesta ettei mun tarvii mädäntyä nykyisessä työpaikassa eläkeikään asti Tästä on hyvä jatkaa.