Hohhoijaa, kylläpä on ryytynyt ja kyllästynyt olo. Työmotivaatio on pahasti kateissa ja tympii istua täällä sisällä. Työt on tätä samaa vanhaa eikä jaksaisi asiakkaidenkaan kanssa puhua. Pitäisköhän laittaa tuohon luukulle lappu, että olen tehnyt hiljaisuuslupauksen loppuviikoksi. Ja jos joku yrittäisi puhua niin katsoisi vaan sitä vihasesti ja suhisisi.

Mä varmaan erakoidun joskus -viimeistään vanhuksena- kun nytkin on vieraiden ihmisten sietokyky toisinaan (usein?) hyvin hyvin alhaalla. Eikä se ole kiinni siitä, ettäkö mä en pitäisi niistä ihmisistä. Mä en vaan jaksa sosialiseerata niiden kanssa. Tämä on ehkä hieman huono piirre asiakaspalvelutyössä...