Kyllä voi taas sanoa, että matkailu avartaa. Tai ainakin saa ajattelemaan asioita eri näkökulmista, kun pääsee pois normaaleista kuvioista.

Käytiin Joensuussa ja samalla katsomassa isännän mummoa vanhusten palvelutalossa. Käytiin myös mummon kotitalolla, joka on nyt tyhjillään. Se on aivan Venäjän rajan vieressä. Siellä asuu isännän kolme setää ja yksi täti. Töitä ei oikein ole ja palvelutkin lopetetaan yksi kerrallaan. Kaupan pitäjän jäi eläkkeelle, eikä lapset jatka kaupan pitoa. Huoltoaseman pitäjällä sama juttu. Nyt sen aseman omistaa kuulemma joku venäläinen, mutta siellä on kai sitten kallista bensaa tai jotain. Pankki on lähdössä kylästä pois. Julkista liikennettä ei ilmeisestikään ole. Ilman omaa autoa ei siis pärjää.

Enkä tiedä, miten ne pärjää siellä muutenkaan. Kaikki nämä sedät on kovia ottamaan viinaa, ja sen kyllä huomaa. Ilmeisesti on niin, että jos ei jaksa hulluna keksiä tekemistä, sitä sortuu helposti dokaamaan. Huonoimmassa kunnossa oleva on yrittänyt vissiin juoda itseään hengiltä siitä lähtien kun jäi leskeksi. Eli yli 20 vuotta. Se oli siellä naama harmaana ja tutisevana, vaatteet roikku päällä. Mutta kalja maistu silti. Isännälle se yritti vodkaakin tarjota, mutta eihän se ottanut kun oli kuskina. Toisilla kahdella veljellä on ties mitä sairauksia, mutta ei se dokaamista estä. Isännän tädin molemmat pojat on kuolleet. Toinen huumeisiin ja toisen ampui naapuri kotiovelle. Jos voi sanoa, että elämä on kovaa, niin tuolla se kyllä sananmukaisesti on sitä. Mä en tiedä, onko niistä kukaan töissä, mutta siitä mummon mökistä kukaan ei ainakaan huolta pidä. Piha rehotti niin, että hyvä kun pääsi autolla ajamaan sinne. Me yritettiin vähän viikatteella niittää pahimpia pois, mutta eipä siitä paljoa apua ollut. Sitä heinää ja muuta kasvia oli niin paljon.

Sitä ei aina tajua, kuinka hyvin on asiat itsellä. Ei sillä, että olisin ikinä kokenut mitenkään huono-osainen olevani. Mutta nyt sitä oikeasti taas muistaa, kuinka paljon helpompaa elämä täällä pääkaupunkiseudulla on. Vaikka on työttömyyttä, töitä on silti mahdollisuus saada. Palveluja riittää ja julkinen liikenne pelaa. On paljon harrastusmahdollisuuksia. Pelottaa miettiä, kuinka erilaista oma elämä olisi, jos asuisi noin syrjässä. Ehkä mäkin istuisin pihalla kaljatölkki kädessä päivästä toiseen ja muksu juoksis tukka takussa paljain jaloin pihalla kesät talvet.

Toinen ajatuksia herättänyt asia oli, kun käytiin isännän toisella mummolla matkan varrella. Hän on 88-vuotias. Niin kauan kun muistan, hän on valittanut että höperöityy ja muisti ei oikein pelaa. No nyt se on oikeesti totta. Nimiä hän ei muista enää, vaikka muuten on ihan järjissään. Asuu hän vielä omassa talossa, vaikka ovat vanhainkodista kyselleet, että haluisko hän sinne muuttaa ettei tarttisi yksin olla. Hän itse sanoi, että niin kauan kuin pystyy aamupuuron keittämään, hän ei lähde mihinkään. Toisaalta se on mun mielestä hyvä, koska eikös omatoimisuus pidä virkeämpänä. Hän pääsee liikkumaan hyvin ja näkö ja kuulo pelaavat kohtuullisesti. Se, mikä herätti ajatuksia, oli kun hän sanoi rukoilevansa joka ilta että kuolisi yön aikana. Että kun on niin yksinäistä. Hänen miehensä kuoli kymmenisen vuotta sitten ja samanikäiset kaveritkin ovat alkaneet kuolla. Kyllä hänellä käy sukulaisia varmaan päivittäin kylässä, mutta ikäistään seuraa hänellä ei ole enää. Mitä tuohon voi edes kommentoida, kun joku sanoo haluavansa kuolla? Ei voi sanoa, että älä nyt höpötä. Eihän sitä voi tietää miltä se tuntuu kun et enää muista kunnolla ja joka päivä on vaan sitä samaa telkkarin kattomista ja olemista. Kun ei sitä varmaan jaksa enää lenkillekään lähteä tuon ikäisenä. Toisaalta ei voi oikein sanoa niinkään, että no toivotaan että kuolema nappaa ens yönä. Tän mummon isosisko on 92-vuotias eli heillä on ilmeisen pitkäikäinen suku. Ja kun mummo näytti olevan ihan hyvässä kunnossa, luulen että toive kuolemisesta on hieman ennenaikainen. Sitä vaan mietin, kun monet ihmiset haluaisi mahdollisimman pitkän elämän. Että kuinka tavoittelemisen arvoista se on, jos viimeset kymmenen vuotta toivot joka ilta, että kuolema korjaisi yön aikana.