Meillä on tänään isännän kanssa yllättäen ns. vapaa ilta. Tyttö ilmoitti aamulla, että haluaisi mennä mummille ja vaarille illalla. Mä sanoin, että eikö olis parempi mennä huomenna, niin kerkiäisi olla pidempään. Mutta hän halusi kuulemma yöksikin sinne, koko viikonlopuksi. Mä kysyin, että etkö sä kotona viihdy ollenkaan, niin tyttö vastasi: kyl mä viihdyn, mut mä oon ollu täällä niin paljon!!!!  Kylläpä nauratti  Varsinainen kyläluuta tuo meidän neiti.

Eipä siinä mitään. Eiköhän me keksitä jotain tekemistä. Tänään illalla ei varmaan niin ihmeitä kerkeä tekemään, mutta jos huomenna jotain. Mun pitäis kyllä käydä muutama kätkö taas pitkästä aikaa ettimässä. Varsinkin, jos säästä tulee huomenna noin loistava kuin mitä se on nyt. Vähänkö tekis nyt mieli istua jossain metän keskellä ja käristää  maggaraa nuotiossa. Mä oon vakuuttunut, että vihreä väri oikeasti rauhoittaa ihmistä. Metsässä käveleminen on nimittäin todellista hermolepoa. Kunhan kattoo, mihin kävelee. Meidän neiti spedeilee välillä siihen malliin, että on vähän väliä kyljellään ja huuto kuuluu. Sillä ei taida olla kovin rentoutunut olo silloin

Tästä työpäivästä ei muuten tullutkaan niin painajainen kuin luulin. Mulla oli pätevää apua tässä ja hommat saatiin hoidettua normaaliaikataululla, vaikka hommaa oli normiperjantaita enemmän. Se on kyllä kiva! Tai ehkä ennenaikaista vielä tuuletella, kun on töitä yli kaks tuntia jäljellä. Mutta kuitenkin mul on perjantain kunniaksi jotenkin levoton olo. Varsinkin, kun sää näyttää noin keväiseltä. Onkohan mulla kevättä rinnoissa?...