Irtisanoutuessani ajattelin, että tää viimeinen kuukausi menee varmaan supervauhtia. Noh, tää viikko on kyllä mennyt niin hitaasti että ei ole tosikaan. Keskiviikkona tuntu jo siltä, että vois olla jo perjantai, mutta ei. Nyt on onneksi viikko lusittu. Töitä on jäljellä vielä 12 päivää. Aika jakomielitautinen fiilis. Toisaalta toivoo, ettei enää tarviais mennä tuonne töihin. Mutta toisaalta raastaa ero ihanista työkavereista. Kyllähän mä naamakirjasta näen, mitä niille kuuluu, mutta en pääse enää päivittäin juttelemaan niiden kanssa. Siellä on kuitenkin niin paljon ihania tyyppejä. Mutta kaikkea ei voi saada, se on vaan hyväksyttävä.

Onneksi meillä on tuo keittiöremontti kesken, niin ei pyöri ajatukset koko ajan tuossa työpaikan vaihdoksessa. Tänään tuli uudet kaapit ja pari alakaappia saatiin laitettua paikoilleen. Huomenna projekti jatkuu. On se kyllä hieno :) Mutta siinä kävi niinkuin arvasinkin. Uusitaan kaapit kokonaan ja katto on laitettu uusiksi. Lattialle ei olla nyt tehty mitään. Arvatkaapa, näyttääkö tollanen 20 vuotta vanha kellastunut tammiparketti hieman kuppaselta uudenkarheiden tummanruskeiden alakaappien rinnalla. Mä niin arvasin tämän. Pitää yrittää peittää sitä jollain tummalla matolla vaikkapa. Ehkä joskus sitten laitetaan siihen laatat.

Seuraava projekti olis sitten kylppäri/khh/sauna. Laatat ja kalusteet pitäis laittaa uusiksi. Se on kyllä hemmetin iso homma. Meinas leuka tipahtaa pöydälle, kun isäntä sanoi, että se kestää varmaan kuukauden. Jos vesi on poikki koko sen ajan, niin mitenköhän me täällä eletään? Juomavedet pitää tuoda jostain. Vajaan pitää pystyttää joku tilapäisvessa. Suihkussa käydään en tiedä missä. Meressä? Tostahan vois kivasti kurvata prätkällä rantaan muutamassa minuutissa kylpytakin helmat lepattaen. Kesällä se on kyllä tehtävä, että siitä selviää kunnialla. Sitten olis kaikki remontit tehty ja vois keskittyä sisustamiseen. On meillä kaikki kalusteet (paitsi kirjahyllyä ei edelleenkään ole), mutta kaikkea pientä ja halpaa voi aina tuunata.

Innostuin käsitöistä tässä talvella, kun meille on kertynyt kaikenlaisia kankaanpaloja. Tein niistä ensin tilkkutäkin sohvalla torkkumista varten ja sitten vessan maton. Leikkasin kankaista matonkuteita ja virkkasin niistä sormilla maton. Puolivälissä urakkaa se matto näytti, hmm, mielenkiintoiselta. Mutta nyt valmiina se on oikeestaan aika pirtsakka ja ennen kaikkea lämmin, kun vessan lattia on niin pirun kylmä. Torkkupeitosta tuli myös hieno. En osaa/jaksa tehdä pilkuntarkkaa työtä, mutta onneksi se ei omassa kotona ole niin tarkkaa. Mulle riittää, että oon saanut käyttää luovuuttani jonkin hyödyllisen tekemiseen.

Nyt tartteis varmaan lähteä nukkumaan, että jaksaa huomenna rakentaa keittiötä. No joo, tunnustetaan: isäntähän se suurimman osan rakentamisesta tekee. Mä yritän hyöriä siinä messissä hyödyllisen näkösenä. Ja jonkunhan täytyy pitää hyvää pössistä ja tiimihenkeä yllä.  Se on just mulle passeli homma :D