Saisko taas ihmetellä, että miten nää viikot menee näin nopeasti? Viikonloppu meni nopeesti, mutta siihen oli selkeää syy: paljon ohjelmaa. Mutta että viikotkin vilahtaa ohi . Eikös sitä niin sanota, että mitä vanhemmaksi elää, sen nopeammin aika kuluu. Mikä ei tietenkään oikeasti voi pitää paikkaansa, mutta siltä on alkanut tuntua.

Viikonloppuna tapahtui seuraavaa: sain Punanaamiosta ostettua juuri ne maskeeraustarvikkeet mitä pitikin. Enkä ostanut mitään ylimääräistä! Hyvä minä! Jos mulla ei olisi ollut selkeetä kauppalistaa, mitä pitää ostaa, olisin varmaan sortunut ties vaikka mihin. Siellä oli niin paljon kaikkea kivaa. Ja hyvä palvelu. Missä muussa paikassa voit kysyä meikkausvinkkejä siihen, miten näyttää vampyyrinpuraiseman aneemiselta ja että riittääkö tekoveri hyvin vai pitäisikö ostaa isompi purkki. Ja saada vastaukset pokkanaamalla ja asiantuntevasti. Ihan kuin puhuttaisiin, mikä ryppyrasva sopii mun iholle tms.

Selvittiin tuolta kaupasta nopeemmin mitä luultiin, joten meillä oli monen monta tuntia aikaa tapettavana ennen sushin syöntiä. Sain samalla reissulla ostettua kankaan mun keijukaispukuun. Kaveri löysi farkut. Käytiin vetämässä hampurilaiset pahimpaan nälkään. Ja sitten ehdittiin istua melkeen kaks tuntia Cantina Westissä siiderillä. Ja silti oltiin raapimassa Raku-Yan ovea kakskyt minuuttia etuajassa. Sushit oli jälleen hyviä,  pääruoka ei ollut niin mun mieleen. Sakeakin sain maistettua tällä reissulla ja vielä lämpimänä. Eipä tartte maistaa uudestaan enää. Ei ollut mun makuuni ollenkaan. Palvelu oli hyvää tuolla ja se oli kivan näköinen pieni paikka. Ja näytti olevan täynnä heti auettuaan, että hyvä kun varasin pöydän meille.

Sunnuntain vaellus sujui tosi sporttisissa merkeissä. Kun lähdin ajamaan sinne kotoota, satoi ensin tuulilasiin vettä. Jonkun matkan päässä se muuttui rännäksi. Kun olin perillä, siellä satoi jo lunta ja hiutaleet vaan isoni. Mutta loppuihan se sade jossain vaiheessa eikä maahan jäänyt pysyvästi mitään. Oikeeta lunta se oli silti  Mä luulin etukäteen, että se hitaampien ryhmän vaellus on leppoisaa kävelyä metässä. Mietin vielä, että otanko kameran mukaan, jos siellä on vaikka jotain kuvattavaa. Hyvä etten ottanut. Vedettiin niin reipasta kävelyä koko matka, että hanuri huusi hoosiannaa jo tunnin jälkeen ja reisi- ja vatsalihaksissakin tuntui. Meil oli kaksi juomataukoa, jotka molemmat oli pituudeltaan 1-2 minuuttia. Ei mitään löysäilyä todellakaan. Mua vähän nolotti, kun mun edessä käveli noin 70 vee rouva, jolla ei ollut mitään vaikeuksia pysyä tahdissa. Kun mä suunnilleen konttasin viime metrit autolle, hän lähti vielä polkupyörällä polkemaan kotiin siitä... Aion silti mennä uudestaan muutaman viikon päästä. Mun uudet retkikengät toimi loistavasti. Niillä oli niin hyvä kävellä ja ne piti veden ulkopuolella, vaikka meillä oli yks pienen suoalueen ylityskin. Loisto-ostos, kannatti maksaa!

Ens viikonloppuna on myös ohjelmaa, mutta ei noin paljoa. Lauantaina aamupäivällä on vuoden viimeinen kuntosuunnistus. Sunnuntaina mennään tytön kanssa leffaan katsomaan Ponyo rantakalliolla. Se on japanilainen piirretty. Toivottavasti se ei oo mulle liian tylsä, kun se on kaikenikäisille sallittu ja traileri vaikutti just siltä, että pienintäkään lasta ei varmasti pelota. En oo aikaisemmin katsonut  yhtäkään japanilaista piirrettyä, joten ajattelin että jos nyt korjattaisiin se puute. Ja on tota leffaa lehdessäkin kehuttu. Ehkä siitä aikuisillekin löytyy jotain jippoa. Se jää nähtäväksi.

Tänään pitäis jatkaa naamiaispuvun tekemistä. Eilen sain leikattua kaavat voipaperista. Tänään pitäis alkaa leikellä kangasta. Toivotaan, että siitä ei tuu nyt liian pientä. Viimeksi tuli noilla kaavoilla tosiaan hippasen liian iso (kokoa 42) ja nyt yritän tehdä kokoa 38/40. Onneksi kangas ei ole kallista. Että jos se nyt jääkin liian pieneksi, mulla on varaa (ja aikaa) ostaa uusi kangas ja tehdä vielä yksi versio.