Voi kiesus, että oon taas poikki työviikon jälkeen. Toisaalta on kivaa, että on uusia haasteita ja perushommatkin vähän erilaisia kuin ennen. Toisaalta taas se, että mikään ei tunnu toimivan vielä ihan kunnolla venyttää pinnaa ihan äärimmilleen. Tänä aamuna aattelin, että jee, nyt on vihdoinkin normaali päivä. No sittenhän ilmeni, että mun koneelta ei enää ollutkaan yhteyttä printteriin, kun eilen oli asennettu intternettiä tms. Se hidasti hommia huomattavasti. Ja oli siinä muutakin, joka ei toiminut. Safkikselle mennessä oli sellanen olo, että en haluu mennä takasin. Ja sitten kun olin tulossa safkikselta, joku puhelinmyyjä soitti ja kauppasi Valittuja Paloja kahdeksi vuodeksi. Just joo. Sit se vielä meinas ruveta jänkkäämään jotain, kun sanoin etten kerkeä lukemaan edellisiäkään lehtiä. Mun teki mieli sanoa sille tosi rumasti (mitä en yleensä vieraille ihmisille tee), mutta onneksi sain hillittyä itteni. Mulla pitäis sitäpaitti olla esto, ettei ne soittele mulle. Siinä on varmaan joku aika, jonka se on voimassa. Tartteis soittaa sinne ja kysyä. En halua tilata yhtäkään lehteä enkä mitään muutakaan. Jos jotain sellasta tarviin niin saan sen kyllä itekin tilattua.

Duunin jälkeen lähdettiin ostamaan tytölle suksia, kun ne hiihtää koulussa. Nyt on tosiaan koko Suomi ollut suksenostopuuhissa, kun oikeenkokosia oli vaikee löytää. Sukset löytyi kyllä helposti, mutta monot oli melko finaalissa. Piti sitten ostaa kokoa liian isot. Pitää toivoa, et ne on ensi vuonna just sopivat. Saakeli mitä tuskaa sekin on kiertää kauppakeskuksessa työviikon jälkeen. Verensokerikin oli alhaalla ja ketutti. Ja arvatkaa vaan, oliko siellä pari muutakin ihmistä... Mä en enää nauti ollenkaan kaupoissa kiertelystä. Onneksi on perjantai eli karkkipäivä. Ostettiin sipsejä ja karkkia ja palanpainikkeeksi hain punaviiniä Alkosta. Kysyin myyjältä jotain sisilialaista punkkua, että voi fiilistellä häämatkaa jo etukäteen. Aika jees on tuo viini, josta se myyjä sanoi että on ollut tosi suosittu.

Huomenna lähdetään Ruotsin-risteilylle koko perhe ja kaveriperhe lähtee kanssa. Jeeeeee. Tyttö varsinkin on ihan innoissaan. Mut kyl mäkin tossa valitsin tohkeissani vaatteita sinne. Ei mulla vaan oo mitään hirveen kivaa -ainakaan omasta mielestä- kun en jaksa hirveesti shoppailla. Ja enhän mä ees käy usein missään mihin viittis enemmän pukeutua. Aamusin on aina niin kiire, että sitä vetää päälleen farkut ja suunnilleen ekan paidan, jonka käteensä saa. Töissähän on sitten työvaatteet erikseen, niin se on ihan sama vaikka menis pieruverkkareissa sinne...

Nyt vois ettiä parin geokätkön koordinaatit valmiiksi, jos Tukholmassa jaksais niitä ettiä. Sais taas perhe hävetä kun äiti tetsaa pusikoissa  Ja kun ne on otettu ylös, aion kammeta itteni takaisin sohvalle. Sitten kun tuntuu, että silmät ei pysy enää auki (mihin ei varmaan mene kauaa), vois könytä sänkyyn ja nukkua piiiitkän pitkät yöunet. Ihanaa.