Nyt pikainen päivitys. Työhaastattelu meni eilen hyvin ,myös haastattelijan mielestä. Eli ilmeisesti mulla olisi uusi paikka siinä tarjolla. Palkkakaan ei ole niin huono, kun pohjapalkan lisäksi tulee satunnaisia iltalisiä. Palkka olisi vähän alempi kuin nyt, mutta ei dramaattisesti. Mun miehen mielestä mä oon hullu, kun edes harkitsen pienempään palkkaan ja vuorotyöhön vaihtamista. Mulle taas se raha ei ole niin tärkeä juttu, vaikka ei sekään merkityksetön asia ole.

Pari päivää mulla on tässä aikaa miettiä, ennenkun ne soittaa sieltä. Mä haluisin mennä sinne, mut silti jotenkin pelottaa että jos teenkin väärän päätöksen. Miehen mielestä mun kannattais odottaa, jos eteen tulis jotain muuta (parempipalkkasta). Voisihan se toisaalta olla fiksua, mä kun olen aina tällainen hätähousu. Mutta mitä jos muuta ei löydykään? Tai sitten ne on sellaisia paikkoja, että eivät sovi mahdollisen opiskelun kanssa yhteen. Tuolla eilisessä paikassa se ei kuulemma olisi mikään ongelma. Hirveesti jossittelua ilmassa nyt ja arvatkaa vaan, nukuinko montaa tuntia yöllä...

Ystäväni sanoi, että ottaen huomioon mun kettuuntumisen nykyiseen työhön, mikä vaan on parempi vaihtoehto. Totta tuokin. Tuntuu, että oon kotona melko pinna kireenä ja väsyny koko ajan. Ja jos nyt alkaisi hirveästi tökkimään ,niin pääsishän tuolta pois. Osittainen vuorotyökin saattaisi piristää. Että jos joskus olisi aamupäivä tai koko päivä viikolla vapaata ja saisi olla kotona ihan yksin :)

Pitää funtsata vielä vähäsen ja keskustella siitä palkasta, kun sieltä tulee soitto. Nyt voisin kyllä sanoa, että on nainen sekaisin ja muissa maailmoissa, mutta ehkä se tästä helpottaa kun homma ratkeaa suuntaan tai toiseen.