Kävinpä eilen sitten ensimmäisen kerran suunnistamassa oikein virallisesti! Vuokrasin sen emit-laitteenkin, jolla otetaan aikaa . Sanoin ilmoittautuessani, että olen ensimmäistä kertaa asialla ja sain siihen mukavan miehen vähän neuvomaan mua. Mun hienosta, huutonetistä 8 eurolla ostetusta kompassista se sanoi, että heitä tuolla vesilintua Kieli ulkona No kyllä mä epäilinkin, että se taitaa olla aika p*ska.

Otin tietysti lyhyimmän eli 2 km radan. Se oli tarkoitettu lapsille ja aloittelijoille eli mulle. Ensimmäisen rastin ettimiseen sain silti tuhrattua 23 minuuttia! Ja se ei kuitenkaan ollut kaukana. Mä olin kyllä ihan kartalla, mutta kun en osaa arvioida välimatkoja maastossa, vaikka näen mitä ne on kartalla. Ja ne rastit kun ei ole sellasia, että ne näkyisi monen sadan metrin päähän. Ja seli seli... Seuraavalle rastille mentäessä onnistuin kävelemään liian pitkälle. Rupesin kattomaan, että miksi hemmetissä tässä on taloja, vaikka kartan mukaan ei pitäisi olla. Vähän aikaa päätä raavittuani tajusin, missä olen -  noin sata metriä edempänä kuin luulin. Ja eikun takasin mettään. Loput kolme rastia irtosi sitten helpommin ja löysin maaliinkin Nauru

Kävin tänään sen järjestävän seuran nettisivuilla ja ne eilisen tulokset oli jo siellä. Osanottajia sille 2km matkalle oli ollut neljä, joista mä olin kolmantena. Mun jälkeen olleella luki, että ei aikaa. En tiedä, eikö sillä ollut sitä emitiä vai onko se aika jäänyt saamatta jostain muusta syystä. Teknisesti ottaen mä siis taisin olla viimeinen Jalka suussa Mutta sehän oli odotettavissakin. Mun mielestä olis kiva olla paras aina kaikessa mihin ryhtyy, mutta iän myötä oon oppinut hyväksymään että eihän se ole mahdollista, jos tekee jotain asiaa ekaa kertaa. Aikaisemmin en oo uskaltanut kokeilla monia uusia juttuja sen takia. Tai sitten hommat on jääneet yhteen kokeiluun. Mun ajattelutapa on ollut, että jos et ole paras, olet huono -vaihtoehtoja siltä väliltä ei ole. Tota suunnistusta meinaan kyllä mennään uudestaankin kokeilemaan. Hauskaa se oli ja kunto ja kroppa kiittää. Tollaset yksilölajit ja metsässä liikkuminen sopii mulle täydellisesti.