Jesh, taas on perjantai. Miten nää viikot meneekin näin nopeesti? Se on totta, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Silloin, kun oli vielä koulussa, kesä tuntui kestävän tosi kauan. Nyt se on yks suraus ja onkin taas syksy. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että nuorena sitä luppoaikaa oli paljon enemmän. Positiivista joka tapauksessa, että taas on viikonloppu edessä.

Huomenna on tarkoitus mennä tytön kanssa shoppailemaan hänelle luistimia, verkkareita, talvikumisaappaita ja ehkä jotain joululahjantynkääkin. Niin ja älkäämme unohtako suklaakalenteria ;) Siis tytölle, ei meille vanhemmille... Oon kehittänyt lisäksi tytölle itsetäytettävän kalenterin. Se on Tiimarista ostettu lahjalaatikoksi tarkoitettu pieni pahvilaatikko, johon mä sitten joka aamu laitan jotain. Yleensä tarroja tai jonkun pienen (ja halvan) tavaran. Se on ollut kyllä mieluinen.

Sunnuntaina meinaan taas mennä suunnistusta eli kartankäyttöä treenaamaan. Muuten menisin jo lauantaina, mutta sunnuntaiksi on luvattu parempaa säätä = ei sadetta. Nyt olis tarkoitus vetästä hieman pidempi lenkki. Eiköhän siihen tommonen kolme-neljä tuntia mene. Tartteis ehkä ottaa jotain evästä mukaan tällä kertaa. Viimeksi rupes jo tulemaan vähän nälkä loppumatkasta, kun olin liikkeellä aamupalan voimin. Ja aikasin pitää lähteä liikenteeseen, kun jo kolmen maissa rupeaa hämärtämään. Melko ikävää olis harhailla metsässä pimeellä. Silloin saattaisi jopa tulla äitiä ikävä.

Odotan jo, että pääsis töistä kotiin. Käyn Cafe Picnicissä syömässä jotain, kun ei kotona tarvitse tänään laittaa ruokaa. Illan ohjelmassa on sitten perinteisesti sohvalla istumista, karkin syöntiä ja Maajussille morsiamen tuijottamista telkkarista. Kuulostaa tylsältä, mutta tiiviin työviikon jälkeen tuntuu taas niiiiin ihanalta.