Nyt pitää tunnustaa jotain: en oo liittynyt Facebookiin enkä aiokaan liittyä. Mä koen, että se ei ole yhtään mua varten.

Ihmiset puolustaa sitä sillä, että yhteydenpito tuttuihin on tosi kätevää. Joo on varmaan, mutta mä en muutenkaan jaksa pitää hirveesti yhteyksiä kuin ihan muutamaan ihmiseen. Eikä mun mielestä kaikkien tuttujen tarvitse tietää joka hetki mitä mä puuhaan. On myös kuulemma kivaa tietää, mitä vähän vieraammille tutuille kuuluu. No, mun elämä pyörii sen verran oman navan ympärillä niin sanoakseni, että mua ei rehellisesti sanottuna kiinnosta juurikaan mitä niille kaukasemmille tutuille kuuluu. Voin sitten kysyä, jos niitä joskus livenä näen. Yksi syy vielä, miksi sitä vastustan, on se kun sitten siellä tulisi kuitenkin roikuttua jatkuvasti. Muutenkaan oo aikaa riittävästi kaikkeen.

Mä oon sen verta yrmy ihminen, että mulle riittää muutama hyvä ystävä. En tosiaankaan oo mikään sosiaalinen eläin. Pienessä piirissä oon kyllä hyvinkin sosiaalinen ja äänessä ja hauskaa on, mutta en tykkää isommista ihmisjoukoista. Jotkut sivistyneet cocktailkutsut olis mulle ihan kauhistus. Joskus aikoinaan meillä sellaset olikin työn puolesta. Pomo sitten patisti, että menkää juttelemaan noiden toisten kanssa. Ei helvetti. Onx pakko jos ei taho? Ihan kauheeta. Lähe siinä nyt sitten jauhamaan paskaa tuntemattomien ihmisten kanssa pitkin hampain.

Suurin osa mun tutuista kuuluu naamakirjaan. Silti en oo kokenut, että menettäisin jotain tärkeetä kun en siellä ole. Enkä varmaan menetäkään. Niiden tärkeimpien ystävien kuulumisista oon ainakin pysynyt hyvin kärryillä.